vs   

 

 

  Täällä Turkissa vietettyjen lukuisien kertojen ja asuttujen vuosien varrella monesti joudun vastakkain seuraavan kysymyksen kanssa: muutanko mahdollisesti Suomeen joskus? Onko meillä tulevaisuutta Suomessa?

 

 Monet ulkosuomalaiset varmaan haaveilevat koti-Suomesta ja sen turvallisuudesta, täsmällisyydestä. En ole koskaan kuulunut oikein tuohon ryhmään. Tosin olen asunut vasta ulkomailla yhtä mittaa kolme vuotta. Tätä ennen pidemmissä muutaman kuukauden pätkissä per vuosi. Ehkä myöhemmin minulle iskee kaipuu takaisin Suomeen mutta tällä hetkellä vastaukseni kysymykseen on EI. Miksikö?

 

 Mieheni on täällä hyvässä työssä: opettajana valtion koulussa. Hänellä on vakituinen työpaikka josta on vaikeaa saada potkut. Meillä on siis vakaa keskituloinen kuukausipalkka, pitkät lomat sekä mieheni työajat ovat loistavat (hän on kotona viimeistään klo 15 joka viikonpäivä). Tarjoiaisiko Suomi hänelle jotain tätä parempaa? Ei. Luultavasti hän joutuisi siivoojaksi tai tarjoilijaksi huonolla palkalla ja pitkillä työajoilla. Hyväpalkkaisen työn löytäminen Suomessa ulkomaalaiselle (etenkin kauhistus, jos hän on turkkilainen) on todella vaikeaa! Tästä voin kyllä ylpeänä nostaa hattua Turkille jossa ulkomaalaisen on paljon helpompi saada töitä. Täällä arvostetaan ulkomaalaisen osaamista ja tietotaitoa, joillain aloilla jopa enemmän kuin turkkilaisten. Tosin lupien kanssa asia on erikseen mutta se siitä :) Suomessa et saa edes kutsua haastatteluun jos puhut aksentilla tai nimesi on ulkomaalainen. Minä en myöskään helposti löytäisi töitä koska Suomessa matkailualalla on todella vähän työpaikkoja tarjolla ja työttömien matkailualan ammattilaisten määrä on suuri. Suomessahan ei myöskään pysty elämään jollei kaksi henkeä ole töissä joten sossun luukulle olisi mentävä. Vaihtaisinko tämän siis Turkissa elämäämme elämäntyyliin? En.

 

  Rasistisuus on myös seuraava asia josta haluaisin nostaa kissan pöydälle. Jos kävelisimme Suomessa kadulla yhdessä saisimme halveksuvia katseita osaksemme ehkä jopain rasistisia huutoja. Haluaisinko vaihtaa tämän Turkissa kohtaamaamme ystävällisyyteen ja vieraanvaraisuuteen? Ei kiitos.

 

 

 Asiat jossa Suomea pidetään aina Turkkia parempana ovat seuraavat: turvallisuus, terveydenhuolto, tasa-arvo ja yksilön oikeuksien paremmuus sekä valtion apu. Turvallisuudessa olen samaa mieltä, Suomi on ehdottomasti turvallisempi kuin Turkki. Tosin Turkin kaikki alueet eivät ole vaarallisia, asuinpaikan valinnalla on suuri merkitys kuinka turvallista elämäsi Turkissa on. Mersin on turvallisuuskysymyksessä keskitasoa sillä täällä asuu paljon kurdeja jotka elämöivät välistä. Terveydenhuolto; Turkissa terveydenhuolto on joissain asioissa retuperällä. Mutta Suomessakin on tällä hetkellä älyttömät jonot hammashoitoon tai leikkauksiin, tätä ei Turkissa esiinny. Me taasen olemme kokeneet Turkin terveydenhuollon parhaimmat puolet koska mieheni työn puolesta saama terveysvakuutus (joka kattaa myös koko hänen perheensä: vaimon ja lapset), kattaa hoidon yksityisessä sairaalassa. Meidän maksettavaksi jää vain pieni korvaus normaalisummasta (10 % luokkaa). Yksityissairaaloissa ei jonoja ole ja terveydenhoidon taso on priimaluokkaa, jopa paljon edellä Suomen terveydenhoidon tasoa. Esim leikkaukseni yksityissairaalassa priimalaitteilla, plus yhden yön majoitus yksityishuoneessa sairaalassa maksoi meille yhteensä 150 EUR. Haluaisinko vaihtaa tämän arvauskeskuksiin ja pitkiin jonoihin? En.

 

Tasa-arvo on asia josta voidaan kiistellä loputtomiin. En ole kovin paljon feministien kannattaja tai tasa-arvon puolestapuhuja. On asioita jotka naisen ja miehen kuuluu tehdä koska ovat kyseistä sukupuolta. Turkissakaan naisen asema ei todellakaan ole niin huono kuin suurimmat sanomalehdet niin väittävät: joskus luen jopa silmät suurina kuinka ennakkoluuloisia kirjoitukset Turkin osalta ovat.

 

Positiivisista asioista puhuttaessa Suomessa on koko iso, rakas sukuni joita tietenkin haluaisin nähdä niin paljon kuin mahdollista. Mutta nykypäivänä internetin luomat mahdollisuudet kuten videopuhelut tai puhelut yleensä, vähentävät koti-ikävää suunnattomasti. Onneksi myös perheeni on löytänyt mahdollisuuksia tulla  tänne Turkkiin minua katsomaan mahdollisimman usein. Samoin minäkin pyrin matkustamaan Suomeen aina kun on mahdollista.

 

Muita Suomesta kaipaamiani asioita ovat: sauna, vihreä luonto, kesäillat, järvet ja niissä uiminen, rikkaat ruokahyllyt kaupoissa, hiljaisuus ja ihmisten vähyys. Näitä tulen ikuisesti ikävöimään mutta en usko että koskaan ne tulevat olemaan syy Suomeen muuttoon.

 

Nyt yli kolme vuotta Turkissa asumisen jälkeen, istuessani kotini parvekkeella ja maistellessani turkkilaista punaviiniä en voisi olla onnellisempi ja tyytyväisempi valintaani. Minulle Turkki ei vain ole kotimaa vaan jotain muuta. Sen tuoma onnellisuus ja rauhallisuus ei ole mitään sellaista jota olen Suomessa kokenut. Täällä tunnen itseni kotoisaksi ja rauhalliseksi. Olen tullut tänne jäädäkseni :)