Tieni turkkilaisuuteen lyheni taas yhdellä etapilla kun poliisit tulivat "tupatarkastukseen" eilen. Oltiinkin jo heitä odoteltu! He ilmestyivät tietenkin parhaimpaan aikaan kun olin siivoamassa meidän pikkuparveketta: kirosanat kimpoilivat mielessäni kun hiki valuen avasin oven. Siinä sitten hymyilin pyyhkiessäni hikeä nopeasti ties mihinkä..jee mikä esivaikutelma.. :) Kolme ulkomaalaisosaston poliisisetää istuivat sitten meillä puolisen tuntia kysellen viisaita ja vähemmän viisaita kysymyksiä minusta sekä meistä. Mieheni kiirehti paikalle soitettuani hänelle. Kun heiltä loppuivat kysymykset, ei oikein paaston takia aivot toimineet, alkoivat he keksiä ongelmia. Ensimmäinen oli että meidän alueen "muhtar", eli henkilö joka vastaa tietyn alueen asukkaiden rekisteriröinnistä, ei tuntenut meitä. Muhtarin tehtävä on tuntea jokainen alueella oleva ulkomaalainen ja nämä poliisisedät sitten syyttivät meitä  vaikka olimme normaalisti rekisteröityneet. Lopulta myönsivät että muhtar ei ole toiminut oikein.

Toinen ongelma oli että emme oikein tunne ketään meidän asuintalosta. Tämä oli ehkä aika realistinen ongelma mutta kun koko asuintalo on täynnä suurperheitä (kurdeja) jotka eivät monista ystävällisistä keskustelunaloitusyrityksestäni huolimatta osaa vastata mitään minulle takaisin niin mitenköhän heidän kanssaan sitten jutustelee.  Olen kylläkin panostanut erityisesti pihalla kirmaavien, ilkivaltaisten, kontrolloimattomien lapsilaumojen komenteluun välistä todella rajustikin. Sitä en tietenkään poliiseille maininnut mutta varmasti talon lapset muistavat sen kiukkuisen, valkoisen "englantilaisen" (joksi minua luulevat) :D  No loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja saimme varmasti hyvät pointsit :)  Nyt jäi sitten se viimeinen etappi ainoastaan jäljelle eli virallinen haastattelu. Istiklal Marsi ja Atatürk (bonuksena Kurtulus Savas) on opiskeltu. Jos he pyytävät minua laulamaan Istiklal Marsin (kansallislaulun) niin luotan huonoon lauluääneeni niin että minun ei tarvitse koko pätkää lirauttaa, kidutukseksi menisi.. :D

 

Minun Martha Stewart-päiväni ovat jatkuneet taas tehokkaasti. Siivouksen lisäksi olen järjestellyt olohuoneen vitriinit ja kirjakaapit. Siinä menikin tänään kauan koska pölyä oli jokaisessa esineessä. Sen jälkeen järjestelin vielä koko huoneen eri lailla, paljon yksinkertaisemmin. Turkkilaiset rakastavat koriste-esineitä kotona joten minullekin niitä on vuosien mittaan kerääntynyt useita. Haluaisin pitää niitä kaikkia esillä mutta kymmenien TV:n sisustusohjelman jälkeen päätin että simple is better. Pakkailinkin isommat kristallit piiloon. Tämä huone näyttääkin nyt huomattavasti raikkaammalta ja avarammalta. Ennen olohuonetta taikasormeni käväisivät myös kylppärissä jossa viikkasin kaikki pyyhkeet uudella tavalla, järjestelin kaapit uudestaan, jynssäsin kylpyammeen superpuhtaaksi samoin lattian sekä paikkasin puuttuvat kaapistonoven kauniilla kankaalla :) Vielä toivomuksenani on ostaa uudet matot kylppärin lattialle ja muodonmuutos on valmis.  

 

Huomenna on sunnuntai, lepopäivä. Maanantaista lähtien taas siivouspäivät jatkuvat,kohteina makuuhuone ja keittiö :) Kun tämä työ päättyy niin olen todella tyytyväinen...on niin kiva asua täysin järjestelyssä kodissa.

 

Turkissa muuten päivän suurin otsikko on Armeniassa pelattava Armenia - Turkki jalkapallomatsi, jota katsomaan Turkin presidentti Abdullah Gül myös lensi. Tämä on historiallisesti merkittävää sillä Turkin ja Armenian välit eivät ole olleet hyvät vuosiin liittyen Armenian kansanmurhaväitteisiin. Turkkilaiset myös vihaavat armenialaisia koska levittävät näitä valheita ympäri maailmaa. Esimerkiksi USA:n virkamiehistön suurin osa on armenialaisten lobbareiden aivopesemiä eli he tunnustavat kansanmurhan. Tunnen monia historioitsijoita ja asiaan perehtyneitä (siis ihan akateemisia) joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, että pystyn rehellisesti sanomaan että moista kansanmurhaa ei ole tapahtunut vaan se on valhe. Anyways, Presidentti Gülin Armenia vierailu on ystävällinen kädenojennus Turkin puolelta ja toivon että välit Armenian kanssa paranevat tämän johdosta. Tosin monet armenialaiset ja turkkilaiset ovat olleet tätä vierailua vastaan ja arvostelleet presidenttiä rajustikin (esim oppositio). Mutta kuinka kauan vihan tulisi jatkua? Jonkun on tehtävä ensimmäinen ele suhteiden parantamiseksi.

 

Tätä kirjoittaessani peli on jo päättynyt ja Turkki voitti (odotetusti) lukemin 2-0.