Syyskuun alusta lähtien olemme viettäneet Ramazania eli paastokuukautta täällä Turkissa. Tuolloin jokaisen muslimin tulisi paastota auringonnoususta auringonlaskuun asti. 30 päivän paastoamisen jälkeen alkaakin 4 päiväinen juhla eli Seker Bayram jolloin nautitaan auringonnoususta auringonlaskuun (tai siis koko päivän) herkuista ja karkeista :D Olemme yleensä paastoneet mahdollisuuksiemme mukaan mutta täällä Mersinissä kuumuus vie kyllä voiton. Kuumassa on todella vaikeaa paastota ja nälkä/jano tulee nopeasti. Tämän takia aiommekin sitten auttaa apua tarvitsevia rahasummalla.

 

Mieheni aloitti myös koulun maanantaina ja käy nyt ekan viikon ajan ainoastaan "seminaareissa" jonka tarkoituksena on neuvoa opettajia uudelle lukuvuodelle. Suoraan sanottuna mitään erikoista ei tuon viikon aikana tapahdu. Mieheni lähtee aamulla yhdeksältä ja tulee takaisin viimeistään klo 12. Se on meille hyvää sopeutumista aikaisiin herätyksiin sillä ensi viikolla pitää herätä jo seitsämältä. Me syömme aamulla aina aamupalan yhdessä jonka jälkeen mieheni lähtee töihin ja minä sohvalle :) Näinä ekoina päivinä tosin minusta on löytynyt kotihengetär joka on jaksanut siivota kämppää hullun lailla keskipäivään asti. Tänään esimerkiksi pesin kodin kaikki räsymatot, huomenna tähtäimessäni on kylpyhuoneen tekstiilit sekä meidän pikkuparveke jonka pulut ovat taas vallanneet itselleen. Eläköön puhtaus :)

 

Meillä kävi myös vieraita ihan ulkomailta asti pari päivää sitten. Mieheni yliopistokaveri oli miehensä (saksalainen) kanssa lomalla täälläpäin ja kutsuimme heidät sitten illalliselle. He tapasivat Saksassa mieheni ystävän ollessa siellä lomalla ja nyt asuvat Pohjois-Saksassa pienessä kaupungissa. Tämä aviomies oli todella hauska tapaus ja nauroimme itsemme kipeäksi koko illan. Häneltä saimme kuulla useita tarinoita siitä minkälaista on olla naimisissa turkkilaisen naisen kanssa ja miten ihmiset (etenkin naisen puoleinen perhe) häneen suhtautuu. Hauskaa oli ja he lähtivätkin vasta klo 1 takaisin hotellilleen.

 

Vieraspuolella on nyt hiljaista ennen kuin isäni ja pikkuveljeni tulevat syyskuun puolessavälissä. Sen jälkeen on vieraita ja matkaa tiedossa muutamaksi viikoksi eteenpäin :) Bayramin yleensä aina vietämme mieheni kotikaupungissa sukulaisia kierrellen.

 

Undulaatit ovat myös ylionnellisia uudessä häkissään. He ovat omaksuneet tavat tuhota kaikkea mahdollista jota häkkiin laitan. Ekaksi silvottiin täydellisesti häkkiin laittamani puunoksat, nyt saavat kyytiä häkin kehykset, orsien kiinnitysnarut, muovilelut ja häkin reunalle eksyneet sormet :) Mutta onnellisesti ne sirkuttavat joten antaa mennä vaan. Laitoin häkkiin myös ison puukarahkan jotta ne saisivat sitä pureskella suurempaan hätäänsä ja he ovatkin suunnanneet mielenkiintonsa siihen muutamaksi nanosekunniksi jonka jälkeen taas vanhoihin tuhokohteisiin. Olen myös aivan varma että meidän pienemmän undun veressä on lepakon verta koska se rakastaa ylösalas roikkumista kaikkialta mistä mahdollista: katosta, orrelta, naruilta. Liekö se löytänyt maailmaan paremman perspektiiviin, pitäisiköhän kokeilla itsekin....

 

Nyt taas ruoanlaittoon koska mieheni ei suostunut lähtemään McDonaldsiin (iski hirveä himo).

 

----

 

Korjaus: Mentiin sittenkin McDonaldsiin :)