Eli kuten jo mainitsin aikaisemmin, päätimme pitkän ja perusteellisen pohdinnan jälkeen olla vuokraamatta tuota unelmien taloa josta viime postauksessani kerroin eräiden turvallisuusriskien takia. Se harmittaa jonkin verran mutta turvallisuus on kuitenkin kaikki kaikessa emmekä voi ottaa sitä riskiä että jotain menisi pieleen. Tänä aamuna keskustelimme taas uudestaan mitä tehdään tämän jälkeen ja 90 % "joudumme jäämään" tähän vanhaan kämppään. Päätimme vielä kuitenkin katsella markkinoita jos jotain parempaa löytyisi mutta, vaikka huoneistoja on kymmeniä tarjolla, ei mitään parempaa löytynyt. Tottakai monia hienoja asuntoja on mutta niiden vuokra on aivan liian kallis meitä varten. Joten vielä vuoden ainakin meidän tulee kestää tässä asunnossa. Vuokra vaan on aivan liikaa verrattuna asunnon kuntoon ja vieressä olevaan rakennustyöhön. Sen jälkeen toivottavasti löydämme oman asuntomme jossa sitten voimme elää onnellisemmin. Mersinissä onneksi on paljon tyhjiä asuntoja, joista suurin osa on myynnissä joten valinnanvaraa sen puoleen on. Hinta on se joka loppupeleissä ratkaisee. Luultavasti ostamme vähän huonokuntoisemman asunnon jonka remontoimme haluamallamme tavalla meille sopivaksi. Tällöin tärkeintä on ainostaan asunnon peruskunto, sijainti ja alueen palvelut.

 

Tänään kävimme myös poliisilaitoksella. Poliisipäällikkö itse ei ollut paikalla mutta juttelimme jonkun pääkomentajan kanssa. He neuvoivat todella ystävällisesti miten kansalaisuusprosessi etenee ja mitä meidän tulee tehdä, jopa vaativat että jäämme istumaan teelle :) Voivoittelivat myös ettei meillä ollut lapsia kun se on kansalaisuuden vuoksi hyvä myöntävä tekijä ja kehoittivat heti toimimaan asian eteen. No en oikein voinut rupea siellä selittämään että kun ei se vaan noin onnistu se lasten saanti. Saimme tarvittavat ohjeet oleskeluluvan pidennykseen ja se pidennys kuulema tapahtuu yhdessä päivässä. Ei ollut yhtään ketään ulkomaalaisten toimistossa siellä vieraillessamme :D Istanbulissa muistan että sain odottaa 10 päivää pidennystä ja tuona aikana kävin ainakin 3 kertaa kyselemässä mikä maksaa, koska olin lähdössä juuri Suomeen samoihin aikoihin.

 

Pidennyksen jälkeen minun tulee toimittaa virallinen hakemus sinne nüfus büröön kuvernöörin virkarakennuksessa jonka jälkeen paperit tulevat taas takaisin poliisilaitokselle joka tekee tutkimustyöt henkilön taustoista (minun tapauksessani pyytävät Istanbulista raportin siellä oleskelustani ja mahdollisista merkinnöistä rekisterissä), joka minun tapauksessani voi kestää jopa 3-4 kuukautta koska paperini ovat Istanbulissa ja siellä on todella ruuhkaista. Samoin tuona aikana poliisi ja kuvernoori sekä jotkut muutkin  korkeat virkamiehet kutsuvat minut haastatteluun noin 1-2 kuukauden päästä hakemuksen jätöstä. He sitten antavat lausuntonsa joka lähetetään Ankaraan kaikkien raporttien kanssa, joka sitten sanoo viimeisen sanansa. Monimutkaista tämä juttu mutta eikö se ole joka maassa sama sota tälläisten asioiden takia. Kun lapsia ei ole niin minulla kaikkein vahva tekijä on turkin kielen vahva osaaminen. Toivottavasti kuitenkaan he eivät pyydä minua laulamaan jotain kansallislaulua tai lausumaan joitain Atatürkin sanoja. Tuollaiset asiat eivät vaan jää minun mieleeni yhtään... pitää varmaan opiskella oikein kunnolla tänä kesänä. Sitten jos se kansalaisuuden joskus sitten saan niin kylla aion juhlia :)