Yksi turkkilaisista tavoista joita inhoan taas nosti päätänsä eilen illalla.

 

Mieheni sai puhelinsoiton klo 22 eilen illalla yhdeltä ystävältään kotikaupungistaan. He ovat perheen kanssa tulossa huomenna Mersiniin huvin vuoksi ja "ilmoittavat" meille että saapuvat meille iltapäivällä. Mieheni vielä hyvien tapojensa mukaan pyysi heitä jäämään yöksi johon he sanoivat että "mietitään". Joo! Eli nyt siis tänään on tulossa 4 henkinen perhe meille vierailulle enkä tiedä jäävätkö he syömään tai meille yöksi. Mutta mahdollisuus tähän on joten kaikki mahdolliset valmistelut on tehtävä ja kaikki huomiset suuunnitelmat peruttava!! Eli eilen illalla sitten keskiyöhön asti pesin ja järjestelin meidän vierashuoneen, siivosin vessan, mietin huomisen ruokalistan ja mitä on ostettava. Kaiken lisäksi huomenaamuksi olemme luvanneet mennä aamiaiselle yhden mieheni työtuttavan kanssa joten aikaakaan ei ole kovin paljoa kaiken järjestelemiseen. Ja yksi inhottavista asioista jota tiedän on että teen kaikki ruoat vieraan kanssa yhdessä jolloin he yleensä arvostelevat että tämä olisi paremmin näin ja noin, minä teen tämän näin ja näin. Tämän takia pyrin valmistamaan ruoat aina ennen vieraita.

Olin aivan poikki kun kaikki oli ohi ja kirosin mielessäni nämä viime hetken mahdolliset yövieraat. Miksi eivät ihmiset osaa sanoa suoraan tulevatko yöksi ja jäävätkö syömään että osaamme varautua?! Ruoka 6 hengelle ei tehdä ihan salamannopeasti eikä kyseessä voi olla mikään helppokaan ruoka sillä se on "häpeä" vierasta kohtaan. Kyseessä on keski-ikäinen pariskunta jotka asuvat tällä hetkellä jossain kylässä, ei ole minullekaan tiedossa mitään kovin viihdyttävää iltaa tuttavan rouvan kanssa. Yleensä muuta puhuttavaa en keksi kuin ruoka, sillä muuta yhteistä meillä ei ole. Tykkään vitsailla paljon mutta vanhollisten ja uskonnollisten ihmisten kanssa tämäkään ei ole mahdollista. Ja kaiken lisäksi vielä on lapset joita paasattava. Voi luoja. Heräsin tänä aamuna vaan yksi ajatus mielessäni: Kunpa tämä päivä olisi nopeasti ohi...