Tässä eilen tuli mieleeni pari erilaista roolia joita puolitutut ja tuntemattomat turkkilaiset käyttävät minua tai yleensäkin ulkomaalaisia kohtaan. Omista kokemuksistani ainakin seuraavat roolit olen käynyt läpi:

 

1) Satuolento: Etenkin lapset (tytöt erityisesti) ihmettelevät ja tuijottavat sinua kuin olisit pudonnut suoraan Disneyn. Seuraavat sinua joka paikkaan ja heidän suurin haaveensa on vaihtaa muutama sana minun kanssani. Yleensä taika häviää kun puhut turkkia :D

 

2) Rahasampo: Kauppiaiden silmät suoraan alkavat kilisemään kassakoneen lailla kun astut heidän kauppaansa. Kun olet ulkomaalaisen näköinen/ulkomaalainen se tarkoittaa automaattisesti että sinulla on rahaa. Hinnat tuplaantuvat, triplaantuvat...turkin puhuminen yleensä vähentää huijausyrityksiä reippaasti mutta kuitenkin on niitä jotka naama pokkana yrittävät saada lisää rahaa vaikka hintalista on kassan vieressä. Yleisintä turistikohteissa.

 

3) Kuuro pikkulapsi: Turkkilaisen puolisosi kanssa etenkin ensimmäistä kertaa jonkun turkkilaisen tutun tavatessasi, rupeaa tuttu tenttamaan puolisoltasi että "osaako hän turkkia?", "kuinka kauan hän on täällä asunut?". Vastatessani suoraan hänelle aivan selvällä turkin kielellä alkaa lepertely: "ai kuinka ihanasti puhut turkkia". Seuraavat kysymykset kuitenkin aina suunnataan puolisollesi. Jotkut luulevat myös että mitä kovemmalla äänellä kysyt minulta kysymykset turkiksi, sitä paremmin ymmärrän. Seurauksena noloja tilanteita.

 

4) Ulkomaalainen = Saksalainen/Englantilainen/Venäläinen: Jotkut tuttumme ovat luulleet että kun olen ulkomailta niin puhun tietenkin ainoastaan saksaa. Minulta aletaan sitten kysymään saksaksi jotain asioita (ovat itsekin asuneet Saksassa) ja ihmetellään suureen ääneen kun en ymmärrä sanaakaan. Vielä enemmän ihmetellään ettei  Suomessa puhuta saksaa vaan suomea. Jos puhun suomea kaupungilla (esim. vieraiden kesken), olen yleensä vastaantulijoiden mielestä englantilainen koska puhun englantia (joo-o). Ja monen mieheni sukulaisen mielestä tietenkin puhun tuleville lapsilleni englantia ja hämmästelevät kerrottuani että meillä kyllä Suomessa puhutaan suomea joten suomea tulen puhumaan. Istanbulissa olin aina 90 % venäläinen ja monet kauppiaat huutelivat jotain venäläisiä lauseita, häkeltyivät täysin kun en ymmärtänyt mitään....just joo :D Plus että ihmiset luulevat että jos he haluavat lähteä ulkomaille minultahan saa aina apua viisumihakemuksessa, sillä vaikutanhan euroopan unionissa. Pystyn sanomaan hyväksytäänkö heidän viisuminsa vai ei ja mitä siihen tarvitaan..

 

5) Kylmä ammattilainen: Työelämässä tapaamani johtajat ovat onneksi osanneet arvostaa suomalaista koulutusta ja ammattitaitoa. Olen saanut siis rauhan tehdä töitä ja edesauttaa yritysten toimivuutta ja kannattavuutta. Turkkilaisia työntekijöihin verrattuna olen saanut erikoiskohtelua ja vapauksia, joista olen ollut kiitollinen. Suomalaisuudella ei ole Turkissa mitään negatiivista mielikuvaa ja meitä pidetäänkin ahkerina ja luotettavina ihmisinä. Emme valehtele ja työt tulee aina tehtyä.

 

 

Onko teillä jotain lisättävää/korjattavaa omiin kokemuksiinne pohjautuen? :)  Lisäilen minäkin jos mieleeni tulee jotain uutta :)