sunnuntai, 5. lokakuu 2008

Uusi blogi!!!

 
 
Jatkan kirjoittelua tämän jälkeen seuraavassa osoitteessa:
 
 
Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan uuteen blogiini!!
 
 

sunnuntai, 5. lokakuu 2008

Bayram tuli ja meni

 
Bayram sitten tuli ja meni ohi nopeammin kuin ajattelinkaan. Lähdimme kohti mieheni kotikaupunkia viime maanantaina aamuhämärässä klo 5, minä heräsin jo klo 3 valmistelemaan laukkuja. Edellisenä päivänä meillä oli vieraita jotka lähtivät vasta klo 22. Heidän lapsensa tietenkin olivat täysiä rasavillejä ja mylläsivät kodin ylösalaisin yhdessä päivässä. Pöydät, tuolit, koristeet, telkkari ja tietokoneet olivat koko ajan vaarassa. Hermot meni! Siinä sitten yömyöhään rupesin paikkoja järjestelemään ja siivoamaan, vaikka olin jo puolikuollut koko päiväisestä lasten perässä juoksemisesta ja ruoan laittamisesta. Nukuin noin pari tuntia jonka jälkeen tien päälle...
 
Haimme mieheni veljen Gaziantepin lentokentältä matkan varrelta ja saavuimme kaikki yhdessä Pazarcikiin klo 10. Aamupalan jälkeen nukuimme vähän ja lepäsimme ensimmäisen päivän vaihdellen kuulumisia ja kylän juoruja. Seuraava päivä olikin sitten jo bayram ja kiertäminen alkoi. Kiertelimme koko aamupäivän Pazarcikin tuttujen ja sukulaisten luona. Sen jälkeen vierailimme Gaziantepissa mieheni sedän luona. Illalla sieltä takaisin Pazarcikiin ja vielä viimeiset vierailut. Bayramin toisena päivänä lähdimme heti aamusta mieheni isän kotikylään, Evriin. Jossa minäkin olen kirjoilla :) Siellä asuu tällä hetkellä mieheni suvun iso osa, joista tärkein on setä perheineen. He ovat aina ystävällisesti ottaneet meidät vastaan eikä tämä kerta ollut poikkeus. Söimme siellä lounaan ja illallisen, kiersimme kylän muilla sukulaisilla sekä vierailimme appini haudalla. Hauskaa oli ja jätimme Evrin illansuussa taaksepäin. Suuntasimme koko konkkaronkka (mieheni veli, sisko, anoppi ja me) kohti Mersiniä.
 
Täällä olemme sitten viimeiset kolme päivää yrittäneet keksiä ohjelmaa. Miehet tosin ovat keksineet itselleen jo pariksi päiväksi rantaloman ohjelmakseen ja me naiset kiersimme kauppoja. Ekana päivänä mekin olimme rannalla mutta tulin pienoiseen flunssaan joten päätin etten vaaranna terveyttäni enää toisena päivänä. Nyt olo on jo parempi.
 
Tänä iltana lähetämme mieheni veljen armeijaan. Hän tekee ns. Bedelli askerligi:n eli maksullisen armeijan. Hän maksaa tietyn (mittavan) summan ja armeija kestää vain 21 päivää. Monet ulkomailla asuvat turkkilaiset tekevät näin koska Turkin armeija voi kestää jopa 15 kuukautta ja olla todella rankka. Sen jälkeen anoppi ja sisko jäävät vielä varmaan viikoksi tänne meille. Mersinissä alkaa nimittäin konserttifestivaali. Özcan Deniz, Funda Arar, Ibrahim Tatlises ja Ebru Gündes ovat vain muutama ilmaiskonserttilaisista :)
 
 

lauantai, 27. syyskuu 2008

Viimeiset kuulumiset ennen bayramia

 
Bayramiin enää kolme päivää.
 
Pikkuhiljaa juhlapyhien vaatteita rupean valkkailemaan ja laukkuja pakkaamaan. Lahjat pitää myös kääriä kauniisiin papereihin ja samoin lajitella lapsille annettavat namut. Itse olen vieraillut pelottavan usein isäni tuoman suklaaläjän äärellä. Viikossa on hujahtanut kolme fazerin suklaalevyä ja pari salmiakkisuklaalevyä. Apua! Palkaksi tästä olen saanut tietenkin ison, himskatin kipeän finnin suoraan nenukanpäähän. Jee. "Ihania" bayramkuvia tiedossa siis.
 
1940446.jpg
Seker bayram eli suoraan suomennettuna sokerijuhla/karkkijuhla on minulle mieluisin islamin juhlista. Eikä vähintään sen takia että silloin syödään paljon makeisia :D Tapana on (kuten yleensä kaikkina juhlapyhinä) että noina neljänä päivänä vieraillaan perheen sukulaisten (etenkin vanhempien) ja ystävien luona. He myös vastavierailevat luonasi. Tarjoillaan makeisia tai makeita leivonnaisia. Vierailut voivat kestää useita päiviä, riippuen vierailtavien määrästä. Ensimmäiset juhlapäivät yleensä varataan perheelle ja sukulaisille. Viimeiset ystäville. Meilläkin tulee monen päivän urakka eteen koska mieheni sukua on ympäriinsä kotikaupungissa Pazarcikissa ja Gaziantepissa.
 
Juhlapyhiä ennen on ainakin lapsille tapana ostaa uudet juhlavaatteet (bayramlik) joissa keimaillen he sitten tukka viimeisen päälle laitettuna kiertelevät vanhempiensa kanssa kaupungilla.
 
1940469.jpg
Tälläisiä söpöliinejä voi tulla vastaan
 
Uudet juhlavaatteet on ostettu myös meikäläiselle monta kertaa edellisinä vuosina, "lahjaksi" paastoamisesta. Tänä vuonna kun en pystynyt yhtään päivää paastoamaan niin tyydyin vain ostamaan uudet sandaalit. Niiden kanssa yritän nyt virittää sitten jotain päällepantavaa.
 
1940444.jpg
 
Juhlapäivien aikana, vieraillessa, on tapana että vanhempia sukulaisia/tuttavia käsisuudellaan ja suudelman jälkeen otsa painetaan kämmenselälle. Lapsille vanhemmat antavat yleensä tästä "palkaksi" makeisia tai rahaa. Aikuiset saavat yleensä vain makeisia (damn!) :) Tämä käsisuudelma on kunnioituksen osoitus vanhempaa henkilöä kohtaan ja sitä harrastetaan paljon myös juhlapyhien ulkopuolella. Etenkin sukulaisten kanssa. Minulla on vieläkin vaikeuksia aina muistaa ketä suudella ja ketä vain kätellä. Yleensä seuraan aina mieheni esimerkkiä vieraillessamme: ketä hän suutelee häntä myös minäkin suutelen. Minuakin mieheni suvun pikkulapset ovat alkaneet käsisuutelemaan :D Sen takia pitää aina olla pari karkkia taskussa varalla...
 
Muita kuulumisia:
Meidän undulaatit läpikävivät tänään suursiivouksen kun heidän häkkinsä puhdistin tiptop kuntoon. He tulevat jäämään yksin muutamaksi päiväksi kotiin kun me ollaan kyläilemässä. Varmasti pärjäävät kunhan vaan annetaan lähtiessä tarpeeksi ruokaa ja vettä. Ahmatit ovat ruvenneet syömään todella paljon :) Tänään saivat siivouspalkaksi ison siemenkellon jonka takia ne tällä hetkellä tappelevat että kuka saa syödä nyt ja kuka odottaan. Kotkotus on aikamoinen... :D
 
Tänä iltana meille tulee taas "last minute" vieraita, yöpyvät huomiseen asti ja jatkavat matkaansa omaan kotikyläänsä Adanan lähellä. Sen takia minun piti aikaistaa suursiivouksen tekeminen täksi päiväksi ja olenkin ollut kodin kimpussa aamusta lähtien. Nyt se alkaa taas näyttämään kunnolliselta asunnolta joten voin tyytyväisenä vastaanottaa tulijat.
 
Eilen saimme ihanan bayram-lahjan mieheni eräältä oppilaalta: muovikassillinen tuoreita puutarhatuotteita. Oli paprikaa, tulista vihreää biberiä ja ihania munakoisoja. Muovipussista hehkui ihana paprikoiden ja biberien tuoksu keittiöön. Tuoksusta huumaantuneena, teen meille illalla ruoaksi lihattomia, täytettyjä paprikoita (zeytinyagli dolma). Laitan sen ohjeen vaikka myöhemmin tänne palstalle.
 
Mutta lopuksi, kaikille sitä juhliville, oikein hyvää Seker Bayramia! :) Suu ja mieli makeaksi! :)
 
 
1940480.jpg
 
 
 

perjantai, 26. syyskuu 2008

Nyt on valokuvia tarjolla!!

 
Uusimmat otokset isan ja veljeni vierailusta taalla Mersinissa viime viikolla.
 
Niita voitte katsoa osoitteesta:
 
 
 
Enjoy! :)
 
-----
 
27.09 klo 14
Lisasin enemman kommentteja kuvien alle :)
 
 
 

keskiviikko, 24. syyskuu 2008

Kauhajoen kouluammunta ja koulukiusaaminen

 
Eilen aamupäivällä telkkaria seuratessani osui CNN:llä kammottava otsikko: School shooting in Finland, several feared dead..
 
Sen jälkeen alkoikin parin tunnin mittainen CNN:n seuraaminen ja nettilehtien selaaminen. Tuon kauhean tragedian loppusaldo oli kauhea: 11 kuollutta, joista yksi on ampuja. Suuri osaanotto uhrien omaisille ja läheisille sekä kaikille Kauhajokelaisille...
 
Mietin uutisten jälkeen pitkään mikä voi olla vikana ihmisessä/yhteiskunnassa, että tälläiseen hirmutekoon pystyy. Tänään olen aamusta lähtien lukenut uutisia useiden maiden lehdistä ja seurannut keskusteluja (esim Eloveenan blogissa). Olen mieheni kanssa käynyt myös pitkiä keskusteluja aiheesta, hän omasta näkökulmastaan, minä omastani.
 
Minuun näkökulmaani on vaikuttanut omat, henkilökohtaiset kokemukseni.
 
Tämä ampujahan oli syrjitty ja koulukiusattu, josta en ollenkaan yllättynyt.... Mietin pitkään kannattaisiko minun vihdoinkin kirjoittaa aiheesta, ja otin itseäni niskasta kiinni. Tätä ei moni tiedä, ei kukaan perheessäni, koska en koskaan uskaltanut/halunnut tästä kertoa.
 
Kyllä, minäkin olin ylä-asteella koulukiusattu. Tuolloin en osannut pukeutua kuten muut, minulla oli rillit (nehän on niin kauhea asia), olin hiljainen, langanlaiha ja todella ujo, punastelin todella helposti enkä uskaltanut puhella poikien kanssa. Tämän takia sitten jouduin joidenkin henkilöiden silmätikuksi. Kiusaaminen oli enemmänkin jokapäiväistä nöyryyttämistä luokassa, haukkumista sekä hylkimistä. Välistä en halunnut mennä ollenkaan kouluun ja välistä lintsasinkin. Se kesti koko kolmen vuoden ajan jonka jälkeen vaihdoin lukioon jonne tiesin varmasti että nämä kiusaajat eivät tulisi (onneksi keskiarvoni oli hyvä). Kiitän muutamia ystäviäni jotka joina aikoina hyväksyivät minut omana itsenäni. Tosin en usko että he itsekään arvasivat kuinka pahoja haavoja tuo kiusaaminen minuun aiheutti.  Näin myös useiden muiden "erilaisten" oppilaiden joutuvan vielä pahemman koulukiusaamisen, myönnän että edes jonkinlaisen hyväksymisen eteen minäkin kiusasin heitä: yleensä hylkimällä ja haukkumalla. Olen tästä pahoillani.
 
En onneksi erakoitunut tai hautonut mitään väkivaltaista mielessäni kostoksi. Nämä haavat kylläkin seurasivat, ja seuraavat minua, monta vuotta kiusaamisen jälkeen. En yhä edelleen pysty luottamaan ihmisiin kuten ennen, tunnen itseni välistä todella rumaksi ja arvottomaksi. En  uskalla puhua väkijoukossa. En myöskään halua nousta esiin ihmisten keskeltä. Lukiossa sain paljon positiivista palautetta muilta, koulussa oli hyvä yhteishenki ja luokka puhalsi yhteen hiileen. Tämä oli minulle kuin terapiaa ja noina vuosina "löysin itseni". Nyt, vasta 27-vuotiaana, voin sanoa että oma persoonani, henkilöllisyyteni, on vihdoin löytynyt ja tiedän tarkalleen mitä haluan, mitä osaan/pystyn tekemään ja minkälainen olen.
 
Kiusatuksi joutumisesta syntyneet negatiiviset tunteet ovat vuosien mittaan vähentyneet huomattavasti ja minusta on tullut vahva persoona joka on noussut jokaisen elämän vastoinkäymisen jälkeen voittajana. Olen koko elämäni ajan seurannut omaa, itsevalitsemaani linjaa, jota jatkan yhä edelleen. Valitettavasti en aina ole kuunnellut muiden mielipiteitä tai apuja, pyydän anteeksi.
 
Luulen että minuakin kiusanneet ihmiset ovat kasvaneet ihmisinä ja joskus asioita miettiessään katuisivat tekojansa, etenkin näitä kouluammuskeluja kuullessaan. Toivon että kouluissa kiinnitettäisiin huomiota koulukiusaamiseen huomattavasti enemmän ja sitä kitkettäisiin vahvalla kädellä. Kiusattu kuten myös kiusaaja tarvitsevat psykologista apua.
 
Kiitän myös tässä miestäni joka on jaksanut olla minulle vuosien mittaan tukena ja kuunnellut kokemuksiani noilta ajoilta ymmärtäen ja auttaen. Ymmärrän nyt kuinka tärkeää on sen oikean ihmisen löytäminen vierelleen. Askim, seni cok seviyorum...