Luin tässä vähän aikaa sitten artikkelin eräästä turkkilaisesta uutisjuontajasta jota Ayse Arman (Hürriyet-sanomalehdessä) oli haastatellut. Haastattelussa oli kysytty hyvin koulukaverimaisesti muodin lisäksi "ekoista kerroista" ja vanhoista poikaystävistä. Tämä uutisankkuri oli vastaillut hyvin, jopa minun mielestä shokeeravan, avoimesti ensimmäisestä kerrastaan. Hän kertoi yksityiskohtaisesti mitä musiikkia aktin aikana oli ja missä tuo tapahtui ja miltä se tuntui. Lukiessani hämmennyin täysin sillä en ole tottunut lukemaan näin avointa tekstiä naisen sanomana turkkilaisesta suuresta sanomalehdestä. Poikaystäviäkin oli ollut monia elämänsä aikana jo teini-ikäisestä pitäen ja  tämä juontaja oli aina ollut se joka antaa lemput miehille. Tällä hetkellä hän elää reipasta sinkkuelämää ikämittarin ollessa jo lähemmäs 40.

 

Artikkeli jäi mieleeni moneksi päiväksi kunnes muutama päivä tämän jälkeen eräässä kilpailevassa sanomalehdessä oli mielipidekirjoitus koskien juuri tätä samaista artikkelia. Mielipidekirjoittaja pohtikin tämän juontajan elämää ja kysyi onko nykyään turkkilainen moderni nainen kyseisen juontajan tapainen? Pitääkö ihmisten keskustella avoimesti intiimeistä asioistaan ja entisistä suhteistaan ystävien kanssa tai lehdissä ollakseen moderni? Turkissa intiimit asiat ovat hyvin iso tabuu. Kovin moni ei halua kertoa yksityiskohtaisesti omasta seksielämästään maassa jossa neitsyys on yhä hyvin tärkeää naimisiinmennessä (ei tietenkään näiden modernien ihmisten välillä). Valoittaakseni myös tätä taustaa miksi juuri tämä juontaja on esimerkkinä; Turkissa uutisankkurit (joista 90 % on naisia) ovat hyvin arvostettuja ja heitä pidetään eräänlaisina modernin Turkin esikuvina. He ovat älykkäitä (osaavat raportoida, haastatella, keskustella vakavista asioista) Naamat ja hiukset ovat aina viimeisen päälle laitettu sekä he elävät luksusasunnoissa luksuselämää. Jokaikisellä on yliopistokoulutus ja vuosien työkokemus. Kuka siis voisi edustaa paremmin modernia, eurooppalaista Turkkia?

 

 

 

Näiden kahden kirjoituksen jälkeen minuakin rupesi mietittymään samaiset asiat. Minkälainen on moderni turkkilainen nainen? Ovatko ne nämä televisiossa näkemämme "julkkikset" jotka menevät naimisiin ja eroavat kerran vuodessa sekä esittelevät sulojaan rannoilla kesäisin? Tarvitseeko nainen ainoastaan paljon rahaa, rikkaan aviomiehen, menestystä ja hyvän työpaikan ollakseen moderni? Eikö nainen voi olla moderni jos hän on kotirouva tai arvostaa vanhoja perinteitä? 

 

Turkissa kuilu näiden julkkujen ja muiden rikkaiden sekä normaalien ihmisten välillä on todella suuri. Suurin ero on naisissa. Miehet voivat olla menestyksekkäitä ja rikkaita, mutta omata hyvinkin vanhoillisen ajatusmaailman. Naiset taasen ovat feministisempiä: haluavat miehen auttavan aina kotitöissä ja pitävän heitä prinsessoina. He voivat avoimesti seurustella useamman miehen kanssa ja erota heistä kun tahtovat. Ehkä jotkut näistä asioista ovat eurooppalaiselle naiselle itsestäänselvyyksiä mutta Turkissa, jossa kunniamurhat ja perheen merkitys on aivan erilainen, tälläiset asiat ovat ekstreemejä. Feministinen ajatustapa ei varmaan koskaan saa täällä samanlaista jalkasijaa kuin esimerkiksi Suomessa jossa avioliitoissa kaikki tehdään yhdessä, puoliksi (raha-asiat, kotityöt). Monet aviomiehet auttavat tietenkin silloin tällöin kotona mutta säännöllisesti he eivät sitä tee. Modernit miehet odottavat yhä että nainen tekee kaikki kotityöt sekä hoitaa lapset. Jos tähän ei pystytä hankitaan kotiin apua, kuten siivoja, lastenhoitaja tai kodinhoitaja. He eivät halua itse auttaa. Miehet eivät myös voi sietää menestyvää naista. Näitä naisia pelätään. Ei ole siis myös yllätys että "moderneiksi" kutsumiemme ihmisten avioliitoissa väkivaltaa esiintyy TODELLA usein.

 

Olenko minä siis moderni? Luultavasti en. En omaa feminististä ajatustapaa, en pukeudu uusimpiin muotivaatteisiin tai liihota ostoksilla/kahviloissa joka päivä lasten/aviomieheni ollessa töissä/hoitajan hoiveissa. Hoidan aina kaikki kodintyöt itse, vaikka kävisin töissä. Rahamme pidämme yhdellä tilillä jota kummatkin käytämme tarvittaessa. Elämme kuitenkin tasa-arvoisessa suhteessa jossa kummankin mielipiteitä arvostetaan ja kaikki päätökset tehdään yhdessä. Suurin haaveeni on oma koti joskus tulevaisuudessa, ei menestys tai uraputki business-naisena. Säästän jokaisen mahdollisen pennini tulevaisuutta varten: omaa perhettämme varten. En keskustele avoimesti seksielämästäni tai vanhoista poikaystävistäni, enkä haluakaan. Olenko onnellinen? KYLLÄ!

 

Lopuksi voin kai vaan sanoa että kaikki tyylillään, maailma on täynnä erilaisia ihmisiä. Erilaisuus tuo väriä muuten harmaaseen massaan. Turkissa nämä värit eivät ole vielä niin erottuvia kuin muualla Euroopassa. Seuraavien vuosien aikana uskon että tämä harmaa massa herää eloon ja rupeaa etsimään elämää myös kodin ulkopuolelta. Joskin miesten ja naisten välinen tasa-arvo ei luultavasti koskaan tule olemaan samalla tasolla kun Euroopan maissa, tulee turkkilaiset naiset olemaan yhä vahvempia ja päättäväisempiä.