Monien kanssasisarieni kanssa varmaan 90 luvun vaihteen "ihquin" asia oli New Kids On The Block. Olin noina vuosina 8 vuotias (eli todella pieni) mutta olin niiiiiin ihastunut heihin. Etenkin lempparini oli Joey, mutta myöhempinä vuosina se vaihtui Jordaniksi. Muistan etten voinut edes kuunnella heidän levyään (kyllä, tuolloin oli vielä ne vinyylilevyt) punastelematta. Olin todella ujo ja jo pelkka niiden näkeminen telkkarissa ujostutti. Seinät oli täynnä postereita ja kuvia, kotona soitin ainoastaan "Nyykkäreitä" ja heistä kertova video tuli katsottua kymmeniä kertoja. Elämä oli yhtä telkkarin kyttäämistä josko ne joltain kanavalla näkyisivat. Muistan kuinka he tulivat Lahteen ja halusin niin mennä konserttiin. En varmaan ollut 10 vuotta vanhempi. Onneksi vanhempani eivät päästäneet, herranjestas... :) Kaikesta huolimatta nuo ajat olivat todella ihania aikoja enkä vaihtaisi niitä mihinkään.
 
Nyt tuo "ihquus" on tulossa takaisin eli NKOTB on tekemässä comebackia. Hienoa!! Olen vanhentunut ja viisastunut mutta heidän musiikkinsa on aina iskenyt. Bändin hajoamisesta 1994 tähän päivään asti kuuntelen säännöllisesti bändin tuotantoa ja omistan edelleen kaikki lapsena ostamani kasetit ja videot. Ja kyllä, vinyylilevy on myös tallella.
 
Olen seurannut youtubesta miten tilanne edistyy ja tänä kesänä on kuulema uusi albumi markkinoilla. Löysin sattumalta myös heidän uudet singlensä jota voitte kuunnella blogiani lukiessanne. Ihan jo lapsuus tulee mieleen ja en voi olla hymylemättä uusia NKOTB:n kuvia katsellessani. Tervetuloa takaisin!!
Tosin jos he Turkkiin joskus eksyisivät pyrkisin ehdottomasti tuolle keikalle! En usko kuitenkaan tämän tapahtuvan...
 
 
                            1475058.jpg
 
 
"I know it is hard,
to see me go,
to see me standing, so close to the door.
I know it is hard,
when I'm far away.
But I promise you when I get back,
I'll stay."