Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan uuteen blogiini!!

 

 

Bayram sitten tuli ja meni ohi nopeammin kuin ajattelinkaan. Lähdimme kohti mieheni kotikaupunkia viime maanantaina aamuhämärässä klo 5, minä heräsin jo klo 3 valmistelemaan laukkuja. Edellisenä päivänä meillä oli vieraita jotka lähtivät vasta klo 22. Heidän lapsensa tietenkin olivat täysiä rasavillejä ja mylläsivät kodin ylösalaisin yhdessä päivässä. Pöydät, tuolit, koristeet, telkkari ja tietokoneet olivat koko ajan vaarassa. Hermot meni! Siinä sitten yömyöhään rupesin paikkoja järjestelemään ja siivoamaan, vaikka olin jo puolikuollut koko päiväisestä lasten perässä juoksemisesta ja ruoan laittamisesta. Nukuin noin pari tuntia jonka jälkeen tien päälle...

 

Haimme mieheni veljen Gaziantepin lentokentältä matkan varrelta ja saavuimme kaikki yhdessä Pazarcikiin klo 10. Aamupalan jälkeen nukuimme vähän ja lepäsimme ensimmäisen päivän vaihdellen kuulumisia ja kylän juoruja. Seuraava päivä olikin sitten jo bayram ja kiertäminen alkoi. Kiertelimme koko aamupäivän Pazarcikin tuttujen ja sukulaisten luona. Sen jälkeen vierailimme Gaziantepissa mieheni sedän luona. Illalla sieltä takaisin Pazarcikiin ja vielä viimeiset vierailut. Bayramin toisena päivänä lähdimme heti aamusta mieheni isän kotikylään, Evriin. Jossa minäkin olen kirjoilla :) Siellä asuu tällä hetkellä mieheni suvun iso osa, joista tärkein on setä perheineen. He ovat aina ystävällisesti ottaneet meidät vastaan eikä tämä kerta ollut poikkeus. Söimme siellä lounaan ja illallisen, kiersimme kylän muilla sukulaisilla sekä vierailimme appini haudalla. Hauskaa oli ja jätimme Evrin illansuussa taaksepäin. Suuntasimme koko konkkaronkka (mieheni veli, sisko, anoppi ja me) kohti Mersiniä.

 

Täällä olemme sitten viimeiset kolme päivää yrittäneet keksiä ohjelmaa. Miehet tosin ovat keksineet itselleen jo pariksi päiväksi rantaloman ohjelmakseen ja me naiset kiersimme kauppoja. Ekana päivänä mekin olimme rannalla mutta tulin pienoiseen flunssaan joten päätin etten vaaranna terveyttäni enää toisena päivänä. Nyt olo on jo parempi.

 

Tänä iltana lähetämme mieheni veljen armeijaan. Hän tekee ns. Bedelli askerligi:n eli maksullisen armeijan. Hän maksaa tietyn (mittavan) summan ja armeija kestää vain 21 päivää. Monet ulkomailla asuvat turkkilaiset tekevät näin koska Turkin armeija voi kestää jopa 15 kuukautta ja olla todella rankka. Sen jälkeen anoppi ja sisko jäävät vielä varmaan viikoksi tänne meille. Mersinissä alkaa nimittäin konserttifestivaali. Özcan Deniz, Funda Arar, Ibrahim Tatlises ja Ebru Gündes ovat vain muutama ilmaiskonserttilaisista :)

 

 

Bayramiin enää kolme päivää.

 

Pikkuhiljaa juhlapyhien vaatteita rupean valkkailemaan ja laukkuja pakkaamaan. Lahjat pitää myös kääriä kauniisiin papereihin ja samoin lajitella lapsille annettavat namut. Itse olen vieraillut pelottavan usein isäni tuoman suklaaläjän äärellä. Viikossa on hujahtanut kolme fazerin suklaalevyä ja pari salmiakkisuklaalevyä. Apua! Palkaksi tästä olen saanut tietenkin ison, himskatin kipeän finnin suoraan nenukanpäähän. Jee. "Ihania" bayramkuvia tiedossa siis.

 

Seker bayram eli suoraan suomennettuna sokerijuhla/karkkijuhla on minulle mieluisin islamin juhlista. Eikä vähintään sen takia että silloin syödään paljon makeisia :D Tapana on (kuten yleensä kaikkina juhlapyhinä) että noina neljänä päivänä vieraillaan perheen sukulaisten (etenkin vanhempien) ja ystävien luona. He myös vastavierailevat luonasi. Tarjoillaan makeisia tai makeita leivonnaisia. Vierailut voivat kestää useita päiviä, riippuen vierailtavien määrästä. Ensimmäiset juhlapäivät yleensä varataan perheelle ja sukulaisille. Viimeiset ystäville. Meilläkin tulee monen päivän urakka eteen koska mieheni sukua on ympäriinsä kotikaupungissa Pazarcikissa ja Gaziantepissa.

 

Juhlapyhiä ennen on ainakin lapsille tapana ostaa uudet juhlavaatteet (bayramlik) joissa keimaillen he sitten tukka viimeisen päälle laitettuna kiertelevät vanhempiensa kanssa kaupungilla.

 

Tälläisiä söpöliinejä voi tulla vastaan

 

Uudet juhlavaatteet on ostettu myös meikäläiselle monta kertaa edellisinä vuosina, "lahjaksi" paastoamisesta. Tänä vuonna kun en pystynyt yhtään päivää paastoamaan niin tyydyin vain ostamaan uudet sandaalit. Niiden kanssa yritän nyt virittää sitten jotain päällepantavaa.

 

 

Juhlapäivien aikana, vieraillessa, on tapana että vanhempia sukulaisia/tuttavia käsisuudellaan ja suudelman jälkeen otsa painetaan kämmenselälle. Lapsille vanhemmat antavat yleensä tästä "palkaksi" makeisia tai rahaa. Aikuiset saavat yleensä vain makeisia (damn!) :) Tämä käsisuudelma on kunnioituksen osoitus vanhempaa henkilöä kohtaan ja sitä harrastetaan paljon myös juhlapyhien ulkopuolella. Etenkin sukulaisten kanssa. Minulla on vieläkin vaikeuksia aina muistaa ketä suudella ja ketä vain kätellä. Yleensä seuraan aina mieheni esimerkkiä vieraillessamme: ketä hän suutelee häntä myös minäkin suutelen. Minuakin mieheni suvun pikkulapset ovat alkaneet käsisuutelemaan :D Sen takia pitää aina olla pari karkkia taskussa varalla...

 

Muita kuulumisia:

Meidän undulaatit läpikävivät tänään suursiivouksen kun heidän häkkinsä puhdistin tiptop kuntoon. He tulevat jäämään yksin muutamaksi päiväksi kotiin kun me ollaan kyläilemässä. Varmasti pärjäävät kunhan vaan annetaan lähtiessä tarpeeksi ruokaa ja vettä. Ahmatit ovat ruvenneet syömään todella paljon :) Tänään saivat siivouspalkaksi ison siemenkellon jonka takia ne tällä hetkellä tappelevat että kuka saa syödä nyt ja kuka odottaan. Kotkotus on aikamoinen... :D

 

Tänä iltana meille tulee taas "last minute" vieraita, yöpyvät huomiseen asti ja jatkavat matkaansa omaan kotikyläänsä Adanan lähellä. Sen takia minun piti aikaistaa suursiivouksen tekeminen täksi päiväksi ja olenkin ollut kodin kimpussa aamusta lähtien. Nyt se alkaa taas näyttämään kunnolliselta asunnolta joten voin tyytyväisenä vastaanottaa tulijat.

 

Eilen saimme ihanan bayram-lahjan mieheni eräältä oppilaalta: muovikassillinen tuoreita puutarhatuotteita. Oli paprikaa, tulista vihreää biberiä ja ihania munakoisoja. Muovipussista hehkui ihana paprikoiden ja biberien tuoksu keittiöön. Tuoksusta huumaantuneena, teen meille illalla ruoaksi lihattomia, täytettyjä paprikoita (zeytinyagli dolma). Laitan sen ohjeen vaikka myöhemmin tänne palstalle.

 

Mutta lopuksi, kaikille sitä juhliville, oikein hyvää Seker Bayramia! :) Suu ja mieli makeaksi! :)

 

 

 

 

 

Uusimmat otokset isan ja veljeni vierailusta taalla Mersinissa viime viikolla.

 

Niita voitte katsoa osoitteesta:

 

 

 

Enjoy! :)

 

-----

 

27.09 klo 14

Lisasin enemman kommentteja kuvien alle :)

 

 

 

Eilen aamupäivällä telkkaria seuratessani osui CNN:llä kammottava otsikko: School shooting in Finland, several feared dead..

 

Sen jälkeen alkoikin parin tunnin mittainen CNN:n seuraaminen ja nettilehtien selaaminen. Tuon kauhean tragedian loppusaldo oli kauhea: 11 kuollutta, joista yksi on ampuja. Suuri osaanotto uhrien omaisille ja läheisille sekä kaikille Kauhajokelaisille...

 

Mietin uutisten jälkeen pitkään mikä voi olla vikana ihmisessä/yhteiskunnassa, että tälläiseen hirmutekoon pystyy. Tänään olen aamusta lähtien lukenut uutisia useiden maiden lehdistä ja seurannut keskusteluja (esim Eloveenan blogissa). Olen mieheni kanssa käynyt myös pitkiä keskusteluja aiheesta, hän omasta näkökulmastaan, minä omastani.

 

Minuun näkökulmaani on vaikuttanut omat, henkilökohtaiset kokemukseni.

 

Tämä ampujahan oli syrjitty ja koulukiusattu, josta en ollenkaan yllättynyt.... Mietin pitkään kannattaisiko minun vihdoinkin kirjoittaa aiheesta, ja otin itseäni niskasta kiinni. Tätä ei moni tiedä, ei kukaan perheessäni, koska en koskaan uskaltanut/halunnut tästä kertoa.

 

Kyllä, minäkin olin ylä-asteella koulukiusattu. Tuolloin en osannut pukeutua kuten muut, minulla oli rillit (nehän on niin kauhea asia), olin hiljainen, langanlaiha ja todella ujo, punastelin todella helposti enkä uskaltanut puhella poikien kanssa. Tämän takia sitten jouduin joidenkin henkilöiden silmätikuksi. Kiusaaminen oli enemmänkin jokapäiväistä nöyryyttämistä luokassa, haukkumista sekä hylkimistä. Välistä en halunnut mennä ollenkaan kouluun ja välistä lintsasinkin. Se kesti koko kolmen vuoden ajan jonka jälkeen vaihdoin lukioon jonne tiesin varmasti että nämä kiusaajat eivät tulisi (onneksi keskiarvoni oli hyvä). Kiitän muutamia ystäviäni jotka joina aikoina hyväksyivät minut omana itsenäni. Tosin en usko että he itsekään arvasivat kuinka pahoja haavoja tuo kiusaaminen minuun aiheutti.  Näin myös useiden muiden "erilaisten" oppilaiden joutuvan vielä pahemman koulukiusaamisen, myönnän että edes jonkinlaisen hyväksymisen eteen minäkin kiusasin heitä: yleensä hylkimällä ja haukkumalla. Olen tästä pahoillani.

 

En onneksi erakoitunut tai hautonut mitään väkivaltaista mielessäni kostoksi. Nämä haavat kylläkin seurasivat, ja seuraavat minua, monta vuotta kiusaamisen jälkeen. En yhä edelleen pysty luottamaan ihmisiin kuten ennen, tunnen itseni välistä todella rumaksi ja arvottomaksi. En  uskalla puhua väkijoukossa. En myöskään halua nousta esiin ihmisten keskeltä. Lukiossa sain paljon positiivista palautetta muilta, koulussa oli hyvä yhteishenki ja luokka puhalsi yhteen hiileen. Tämä oli minulle kuin terapiaa ja noina vuosina "löysin itseni". Nyt, vasta 27-vuotiaana, voin sanoa että oma persoonani, henkilöllisyyteni, on vihdoin löytynyt ja tiedän tarkalleen mitä haluan, mitä osaan/pystyn tekemään ja minkälainen olen.

 

Kiusatuksi joutumisesta syntyneet negatiiviset tunteet ovat vuosien mittaan vähentyneet huomattavasti ja minusta on tullut vahva persoona joka on noussut jokaisen elämän vastoinkäymisen jälkeen voittajana. Olen koko elämäni ajan seurannut omaa, itsevalitsemaani linjaa, jota jatkan yhä edelleen. Valitettavasti en aina ole kuunnellut muiden mielipiteitä tai apuja, pyydän anteeksi.

 

Luulen että minuakin kiusanneet ihmiset ovat kasvaneet ihmisinä ja joskus asioita miettiessään katuisivat tekojansa, etenkin näitä kouluammuskeluja kuullessaan. Toivon että kouluissa kiinnitettäisiin huomiota koulukiusaamiseen huomattavasti enemmän ja sitä kitkettäisiin vahvalla kädellä. Kiusattu kuten myös kiusaaja tarvitsevat psykologista apua.

 

Kiitän myös tässä miestäni joka on jaksanut olla minulle vuosien mittaan tukena ja kuunnellut kokemuksiani noilta ajoilta ymmärtäen ja auttaen. Ymmärrän nyt kuinka tärkeää on sen oikean ihmisen löytäminen vierelleen. Askim, seni cok seviyorum...

 

 

Tänään puin ekaan kertaan moneen kuukauteen sukat jalkaan koska oli KYLMÄ! Koko eilisen päivän ja illan satoi rankasti vettä jonka takia lämpöasteetkin laskivat jopa 20 asteeseen yöllä. Vau! Piti nukkua ovet kiinni ja peitot korvissa :) Tänään siivotessakin ei ekaan kertaan hiki virrannut. Tulkoot syksyn viileys :)

 

Viime viikko meni siis isäni ja veljeni vieraillessa hyvinkin ohjelmatäyteisenä. Onneksi kaikki sujui hyvin eikä yhtään ongelmaa syntynyt. Molemmat olivat jo varautuneet ostamaan kaiken mahdollisen tarvittavan vaatetuksen ja saapuivatkin tyhjillä matkalaukuilla :) Shoppailua olikin siis yhteensä kolme päivää ja halvalla löydetiin merkkikamaa (Collezione, Rodi, LC Waikiki). Kummankin matkalaukut täyttyivät viikon aikana. Muutamina välipäivinä kävimme pari kertaa rannalla (kuuluisan Susanoglun ranta korkattiin: oli hyvä) sekä vuorisoretkellä viilentymässä :) Säät suosivat, tosin kahtena viimeisenä päivänä oli pilvistä ja sateli. Se ei meitä haitannut vaan olimme jopa rannalla (suomalainen sisu)! :) Merivesi on aivan ihanan lämmintä, ranta oli silkkistä hiekkaa samoin merenpohja. Nautiskeltiin kunnolla.

 

Ruokapuoli oli isän mielestä todella onnistunut (sanoi että erityisesti mainitse siitä blogissa) :) Iltaisin syötiin mantia, kanapataa, kebabia, grillattuja lihapullia, pyttipannua, paneraattuja kanafileitä ja kerran käytiin ulkona syömässä: vuoristoretkellä kauniissa maisemaravintolassa rotkon reunalla :) Eilen he lensivät sitten Antalyaan jossa viettävät vielä viikon hotelliloman all inclusive hotellissa Sidessä.

 

Kuvia viime viikon tapahtumista lisäilen lähipäivinä kunhan ehdin.

 

Tämän viikon suunnitelmiin kuuluu paljon siivoilua ja valmistumista ensi viikon Ramazan bayramia (juhlaa) varten. Sunnuntaina varmaan matkustamme jo mieheni kotikaupunkiin jonne mieheni veli saapuu maanantai-aamuna. Itse Bayram alkaa 30. syyskuuta ja kestää 4 päivää. Tänä vuonna viralliset tahot ovat antaneet kouluille/virastoille 9 päivän bayram-loman koska muuten työviikko olisi vain 1,5 päivää. Mieheni sai myös uuden opetusjärjestyksensä suunniteltua niin että bayramin jälkeen hänellä on opetusta vain neljänä päivänä viikossa. Mahtavaa :) Kiirettä siis riittää. Sopii hyvin minulle :)

 

 

En ole kovin ehtinyt kirjoitella viime aikoina koska on ollut kiireista kodin järjestelyssä sekä valmistelussa. Huomenna nimittäin saapuvat isä ja pikkuveli viikon mittaiselle lomalle. Tänään he matkustivat Antalyaan ja huomenna lentävät sitten Adanaan josta me mennään heidät noukkimaan. Koti on tiptop kunnossa ja illalla käytiin vielä Carrefourissa ruoka-ja juomaostoksilla. Häpeissämme teimme kunnon "Ramadan - ostoksia": muutama sixpack kaljaa sekä muutama pullo muitakin viinakkeita...heh hehe :) Olimme tietenkin myös ostoksilla juuri iftarin (paaston päättävän illallisen) aikaan. Onneksi emme olleet ainoat ja valitsimme kassallakin jonon jossa edellinen asiakas oli myös käynyt "ramadan-ostoksilla". Jaettu häpeä on paras häpeä.. :D

 

 Seuraava viikko onkin sitten hektistä ohjelmointia eri paikkojen välillä. Tarkoituksena olisi mennä ostoksille useampina päivinä, rannalle, vuorille, grillataan ja mennään esim. iltapalalle merenrannalle. Paljon aikaa siis yhdessä. Iskä haluaisi myös mennä jalkapallo-otteluun mutta valitettavasti kaikki matsit täällä ovat sunnuntaisin (he tulevat ja lähtevät sunnuntaina). Onneksi ilmat ovat myös viilenneet että ulos voi jopa uskaltautua päivisin. Illat ja yöt ovat todella mukavan viileät eikä ilmastoinnille ole ollut enää tarvetta.

 

Ramadanin yksi värikäs ja "ihana" tapa on rumpalit, joiden tarkoitus on yöllä herättää ihmiset aamupalalle (sahur)  oikeaan aikaan.  Meidän korttelin rummuttaja tulee 2,5 tuntia ennen paaston alkamista, juuri kun olen saanut unesta kiinni, ja tuntuu rummuttavan ikuisuuden meidän talon vieressä rytmejä joihinka herätessä luulet että kokonainen armeija liikkuu kotonasi. Argh...Parina yönä olen jo MELKEIN hakenut keittöistä muutamat sipulit ja perunat jolla tykittäisin tätä helvetin rumpalia. Kokeilen kuitenkin kärsivällisyyttäni. En kyllä voi taata rumpalin turvallisuutta Ramadanin loppuun asti...

 

mitenköhän vieraat tähän suhtautuvat kun heille yölliset rukouskutsut ovat jopa häiritseviä. Pitää varmaan laittaa jo valmiiksi yöpöydille pumpulia korvatulpiksi...

 

Yhä edelleen on tavoitteissa paastota ainakin yksi päivä...

 

P.S Anna, rannekoru on ostettu.

 

 

 

 

 

 

 

 Tänään CERN:ssä sitten käynnistettiin maailman tähän mennessä suurin tieteellinen koe eli hiukkaskiihdytin jolla olisi tarkoitus etsiä uusia materiaaleja sekä selvittää maailman syntyä. Tästä aiheesta on värikkäästi Turkin mediassa kirjoiteltu viimeisen viikon aikana. Maailmanlopun tulolla peloteltiin koska joidenkin professorien mukaan kokeen aikana voi syntyä maapallon nieleviä mustia aukkoja. CERN:ssä työskentelvät fysiikot sekä monet muutkin professorit ovat vakuutelleet kokeen turvallisuutta. Itsekin olen turvallisin mielin sen kehitystä seuraillut.

 

 Tosin on Turkissa, jossa maailmanloppua jo lupailtiin :) Media oli tietenkin sensaatiohakuisesti keskittynyt näihin mahdollisiin syntyviin mustiin aukkoihin kun kokeen hyödyllisyyden. Naureskelin itsekin kun ajattelin että näitä uutisia seuraava vähän kouluttamattomampi turkkilainen varmasti ovat jo paniikissa. Ja näin tapahtuikin....tänään kuulin että monet äidit eivät olleet lähettäneet oppilaita kouluun (mieheni koulu) sekä telkkarissa vielä oli yhtä tälläistä äitiä haastateltu. Telkkarikanavat haastattelivat ihmisiä kadulla kysyen tästä kokeesta, ja vastaajista suurin osa uskoi jotain pahaa tapahtuvan mutta asenne oli että "se on Allahin toive", jos jotain tapahtuisi. Uskomatonta :)

 

 

 

 

Tieni turkkilaisuuteen lyheni taas yhdellä etapilla kun poliisit tulivat "tupatarkastukseen" eilen. Oltiinkin jo heitä odoteltu! He ilmestyivät tietenkin parhaimpaan aikaan kun olin siivoamassa meidän pikkuparveketta: kirosanat kimpoilivat mielessäni kun hiki valuen avasin oven. Siinä sitten hymyilin pyyhkiessäni hikeä nopeasti ties mihinkä..jee mikä esivaikutelma.. :) Kolme ulkomaalaisosaston poliisisetää istuivat sitten meillä puolisen tuntia kysellen viisaita ja vähemmän viisaita kysymyksiä minusta sekä meistä. Mieheni kiirehti paikalle soitettuani hänelle. Kun heiltä loppuivat kysymykset, ei oikein paaston takia aivot toimineet, alkoivat he keksiä ongelmia. Ensimmäinen oli että meidän alueen "muhtar", eli henkilö joka vastaa tietyn alueen asukkaiden rekisteriröinnistä, ei tuntenut meitä. Muhtarin tehtävä on tuntea jokainen alueella oleva ulkomaalainen ja nämä poliisisedät sitten syyttivät meitä  vaikka olimme normaalisti rekisteröityneet. Lopulta myönsivät että muhtar ei ole toiminut oikein.

Toinen ongelma oli että emme oikein tunne ketään meidän asuintalosta. Tämä oli ehkä aika realistinen ongelma mutta kun koko asuintalo on täynnä suurperheitä (kurdeja) jotka eivät monista ystävällisistä keskustelunaloitusyrityksestäni huolimatta osaa vastata mitään minulle takaisin niin mitenköhän heidän kanssaan sitten jutustelee.  Olen kylläkin panostanut erityisesti pihalla kirmaavien, ilkivaltaisten, kontrolloimattomien lapsilaumojen komenteluun välistä todella rajustikin. Sitä en tietenkään poliiseille maininnut mutta varmasti talon lapset muistavat sen kiukkuisen, valkoisen "englantilaisen" (joksi minua luulevat) :D  No loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja saimme varmasti hyvät pointsit :)  Nyt jäi sitten se viimeinen etappi ainoastaan jäljelle eli virallinen haastattelu. Istiklal Marsi ja Atatürk (bonuksena Kurtulus Savas) on opiskeltu. Jos he pyytävät minua laulamaan Istiklal Marsin (kansallislaulun) niin luotan huonoon lauluääneeni niin että minun ei tarvitse koko pätkää lirauttaa, kidutukseksi menisi.. :D

 

Minun Martha Stewart-päiväni ovat jatkuneet taas tehokkaasti. Siivouksen lisäksi olen järjestellyt olohuoneen vitriinit ja kirjakaapit. Siinä menikin tänään kauan koska pölyä oli jokaisessa esineessä. Sen jälkeen järjestelin vielä koko huoneen eri lailla, paljon yksinkertaisemmin. Turkkilaiset rakastavat koriste-esineitä kotona joten minullekin niitä on vuosien mittaan kerääntynyt useita. Haluaisin pitää niitä kaikkia esillä mutta kymmenien TV:n sisustusohjelman jälkeen päätin että simple is better. Pakkailinkin isommat kristallit piiloon. Tämä huone näyttääkin nyt huomattavasti raikkaammalta ja avarammalta. Ennen olohuonetta taikasormeni käväisivät myös kylppärissä jossa viikkasin kaikki pyyhkeet uudella tavalla, järjestelin kaapit uudestaan, jynssäsin kylpyammeen superpuhtaaksi samoin lattian sekä paikkasin puuttuvat kaapistonoven kauniilla kankaalla :) Vielä toivomuksenani on ostaa uudet matot kylppärin lattialle ja muodonmuutos on valmis.  

 

Huomenna on sunnuntai, lepopäivä. Maanantaista lähtien taas siivouspäivät jatkuvat,kohteina makuuhuone ja keittiö :) Kun tämä työ päättyy niin olen todella tyytyväinen...on niin kiva asua täysin järjestelyssä kodissa.

 

Turkissa muuten päivän suurin otsikko on Armeniassa pelattava Armenia - Turkki jalkapallomatsi, jota katsomaan Turkin presidentti Abdullah Gül myös lensi. Tämä on historiallisesti merkittävää sillä Turkin ja Armenian välit eivät ole olleet hyvät vuosiin liittyen Armenian kansanmurhaväitteisiin. Turkkilaiset myös vihaavat armenialaisia koska levittävät näitä valheita ympäri maailmaa. Esimerkiksi USA:n virkamiehistön suurin osa on armenialaisten lobbareiden aivopesemiä eli he tunnustavat kansanmurhan. Tunnen monia historioitsijoita ja asiaan perehtyneitä (siis ihan akateemisia) joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, että pystyn rehellisesti sanomaan että moista kansanmurhaa ei ole tapahtunut vaan se on valhe. Anyways, Presidentti Gülin Armenia vierailu on ystävällinen kädenojennus Turkin puolelta ja toivon että välit Armenian kanssa paranevat tämän johdosta. Tosin monet armenialaiset ja turkkilaiset ovat olleet tätä vierailua vastaan ja arvostelleet presidenttiä rajustikin (esim oppositio). Mutta kuinka kauan vihan tulisi jatkua? Jonkun on tehtävä ensimmäinen ele suhteiden parantamiseksi.

 

Tätä kirjoittaessani peli on jo päättynyt ja Turkki voitti (odotetusti) lukemin 2-0.

 

 

Syyskuun alusta lähtien olemme viettäneet Ramazania eli paastokuukautta täällä Turkissa. Tuolloin jokaisen muslimin tulisi paastota auringonnoususta auringonlaskuun asti. 30 päivän paastoamisen jälkeen alkaakin 4 päiväinen juhla eli Seker Bayram jolloin nautitaan auringonnoususta auringonlaskuun (tai siis koko päivän) herkuista ja karkeista :D Olemme yleensä paastoneet mahdollisuuksiemme mukaan mutta täällä Mersinissä kuumuus vie kyllä voiton. Kuumassa on todella vaikeaa paastota ja nälkä/jano tulee nopeasti. Tämän takia aiommekin sitten auttaa apua tarvitsevia rahasummalla.

 

Mieheni aloitti myös koulun maanantaina ja käy nyt ekan viikon ajan ainoastaan "seminaareissa" jonka tarkoituksena on neuvoa opettajia uudelle lukuvuodelle. Suoraan sanottuna mitään erikoista ei tuon viikon aikana tapahdu. Mieheni lähtee aamulla yhdeksältä ja tulee takaisin viimeistään klo 12. Se on meille hyvää sopeutumista aikaisiin herätyksiin sillä ensi viikolla pitää herätä jo seitsämältä. Me syömme aamulla aina aamupalan yhdessä jonka jälkeen mieheni lähtee töihin ja minä sohvalle :) Näinä ekoina päivinä tosin minusta on löytynyt kotihengetär joka on jaksanut siivota kämppää hullun lailla keskipäivään asti. Tänään esimerkiksi pesin kodin kaikki räsymatot, huomenna tähtäimessäni on kylpyhuoneen tekstiilit sekä meidän pikkuparveke jonka pulut ovat taas vallanneet itselleen. Eläköön puhtaus :)

 

Meillä kävi myös vieraita ihan ulkomailta asti pari päivää sitten. Mieheni yliopistokaveri oli miehensä (saksalainen) kanssa lomalla täälläpäin ja kutsuimme heidät sitten illalliselle. He tapasivat Saksassa mieheni ystävän ollessa siellä lomalla ja nyt asuvat Pohjois-Saksassa pienessä kaupungissa. Tämä aviomies oli todella hauska tapaus ja nauroimme itsemme kipeäksi koko illan. Häneltä saimme kuulla useita tarinoita siitä minkälaista on olla naimisissa turkkilaisen naisen kanssa ja miten ihmiset (etenkin naisen puoleinen perhe) häneen suhtautuu. Hauskaa oli ja he lähtivätkin vasta klo 1 takaisin hotellilleen.

 

Vieraspuolella on nyt hiljaista ennen kuin isäni ja pikkuveljeni tulevat syyskuun puolessavälissä. Sen jälkeen on vieraita ja matkaa tiedossa muutamaksi viikoksi eteenpäin :) Bayramin yleensä aina vietämme mieheni kotikaupungissa sukulaisia kierrellen.

 

Undulaatit ovat myös ylionnellisia uudessä häkissään. He ovat omaksuneet tavat tuhota kaikkea mahdollista jota häkkiin laitan. Ekaksi silvottiin täydellisesti häkkiin laittamani puunoksat, nyt saavat kyytiä häkin kehykset, orsien kiinnitysnarut, muovilelut ja häkin reunalle eksyneet sormet :) Mutta onnellisesti ne sirkuttavat joten antaa mennä vaan. Laitoin häkkiin myös ison puukarahkan jotta ne saisivat sitä pureskella suurempaan hätäänsä ja he ovatkin suunnanneet mielenkiintonsa siihen muutamaksi nanosekunniksi jonka jälkeen taas vanhoihin tuhokohteisiin. Olen myös aivan varma että meidän pienemmän undun veressä on lepakon verta koska se rakastaa ylösalas roikkumista kaikkialta mistä mahdollista: katosta, orrelta, naruilta. Liekö se löytänyt maailmaan paremman perspektiiviin, pitäisiköhän kokeilla itsekin....

 

Nyt taas ruoanlaittoon koska mieheni ei suostunut lähtemään McDonaldsiin (iski hirveä himo).

 

----

 

Korjaus: Mentiin sittenkin McDonaldsiin :)