Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan uuteen blogiini!!

 

 

 

Bayram sitten tuli ja meni ohi nopeammin kuin ajattelinkaan. Lähdimme kohti mieheni kotikaupunkia viime maanantaina aamuhämärässä klo 5, minä heräsin jo klo 3 valmistelemaan laukkuja. Edellisenä päivänä meillä oli vieraita jotka lähtivät vasta klo 22. Heidän lapsensa tietenkin olivat täysiä rasavillejä ja mylläsivät kodin ylösalaisin yhdessä päivässä. Pöydät, tuolit, koristeet, telkkari ja tietokoneet olivat koko ajan vaarassa. Hermot meni! Siinä sitten yömyöhään rupesin paikkoja järjestelemään ja siivoamaan, vaikka olin jo puolikuollut koko päiväisestä lasten perässä juoksemisesta ja ruoan laittamisesta. Nukuin noin pari tuntia jonka jälkeen tien päälle...

 

Haimme mieheni veljen Gaziantepin lentokentältä matkan varrelta ja saavuimme kaikki yhdessä Pazarcikiin klo 10. Aamupalan jälkeen nukuimme vähän ja lepäsimme ensimmäisen päivän vaihdellen kuulumisia ja kylän juoruja. Seuraava päivä olikin sitten jo bayram ja kiertäminen alkoi. Kiertelimme koko aamupäivän Pazarcikin tuttujen ja sukulaisten luona. Sen jälkeen vierailimme Gaziantepissa mieheni sedän luona. Illalla sieltä takaisin Pazarcikiin ja vielä viimeiset vierailut. Bayramin toisena päivänä lähdimme heti aamusta mieheni isän kotikylään, Evriin. Jossa minäkin olen kirjoilla :) Siellä asuu tällä hetkellä mieheni suvun iso osa, joista tärkein on setä perheineen. He ovat aina ystävällisesti ottaneet meidät vastaan eikä tämä kerta ollut poikkeus. Söimme siellä lounaan ja illallisen, kiersimme kylän muilla sukulaisilla sekä vierailimme appini haudalla. Hauskaa oli ja jätimme Evrin illansuussa taaksepäin. Suuntasimme koko konkkaronkka (mieheni veli, sisko, anoppi ja me) kohti Mersiniä.

 

Täällä olemme sitten viimeiset kolme päivää yrittäneet keksiä ohjelmaa. Miehet tosin ovat keksineet itselleen jo pariksi päiväksi rantaloman ohjelmakseen ja me naiset kiersimme kauppoja. Ekana päivänä mekin olimme rannalla mutta tulin pienoiseen flunssaan joten päätin etten vaaranna terveyttäni enää toisena päivänä. Nyt olo on jo parempi.

 

Tänä iltana lähetämme mieheni veljen armeijaan. Hän tekee ns. Bedelli askerligi:n eli maksullisen armeijan. Hän maksaa tietyn (mittavan) summan ja armeija kestää vain 21 päivää. Monet ulkomailla asuvat turkkilaiset tekevät näin koska Turkin armeija voi kestää jopa 15 kuukautta ja olla todella rankka. Sen jälkeen anoppi ja sisko jäävät vielä varmaan viikoksi tänne meille. Mersinissä alkaa nimittäin konserttifestivaali. Özcan Deniz, Funda Arar, Ibrahim Tatlises ja Ebru Gündes ovat vain muutama ilmaiskonserttilaisista :)

 

 

 

Bayramiin enää kolme päivää.

 

Pikkuhiljaa juhlapyhien vaatteita rupean valkkailemaan ja laukkuja pakkaamaan. Lahjat pitää myös kääriä kauniisiin papereihin ja samoin lajitella lapsille annettavat namut. Itse olen vieraillut pelottavan usein isäni tuoman suklaaläjän äärellä. Viikossa on hujahtanut kolme fazerin suklaalevyä ja pari salmiakkisuklaalevyä. Apua! Palkaksi tästä olen saanut tietenkin ison, himskatin kipeän finnin suoraan nenukanpäähän. Jee. "Ihania" bayramkuvia tiedossa siis.

 

Seker bayram eli suoraan suomennettuna sokerijuhla/karkkijuhla on minulle mieluisin islamin juhlista. Eikä vähintään sen takia että silloin syödään paljon makeisia :D Tapana on (kuten yleensä kaikkina juhlapyhinä) että noina neljänä päivänä vieraillaan perheen sukulaisten (etenkin vanhempien) ja ystävien luona. He myös vastavierailevat luonasi. Tarjoillaan makeisia tai makeita leivonnaisia. Vierailut voivat kestää useita päiviä, riippuen vierailtavien määrästä. Ensimmäiset juhlapäivät yleensä varataan perheelle ja sukulaisille. Viimeiset ystäville. Meilläkin tulee monen päivän urakka eteen koska mieheni sukua on ympäriinsä kotikaupungissa Pazarcikissa ja Gaziantepissa.

 

Juhlapyhiä ennen on ainakin lapsille tapana ostaa uudet juhlavaatteet (bayramlik) joissa keimaillen he sitten tukka viimeisen päälle laitettuna kiertelevät vanhempiensa kanssa kaupungilla.

 

Tälläisiä söpöliinejä voi tulla vastaan

 

Uudet juhlavaatteet on ostettu myös meikäläiselle monta kertaa edellisinä vuosina, "lahjaksi" paastoamisesta. Tänä vuonna kun en pystynyt yhtään päivää paastoamaan niin tyydyin vain ostamaan uudet sandaalit. Niiden kanssa yritän nyt virittää sitten jotain päällepantavaa.

 

 

Juhlapäivien aikana, vieraillessa, on tapana että vanhempia sukulaisia/tuttavia käsisuudellaan ja suudelman jälkeen otsa painetaan kämmenselälle. Lapsille vanhemmat antavat yleensä tästä "palkaksi" makeisia tai rahaa. Aikuiset saavat yleensä vain makeisia (damn!) :) Tämä käsisuudelma on kunnioituksen osoitus vanhempaa henkilöä kohtaan ja sitä harrastetaan paljon myös juhlapyhien ulkopuolella. Etenkin sukulaisten kanssa. Minulla on vieläkin vaikeuksia aina muistaa ketä suudella ja ketä vain kätellä. Yleensä seuraan aina mieheni esimerkkiä vieraillessamme: ketä hän suutelee häntä myös minäkin suutelen. Minuakin mieheni suvun pikkulapset ovat alkaneet käsisuutelemaan :D Sen takia pitää aina olla pari karkkia taskussa varalla...

 

Muita kuulumisia:

Meidän undulaatit läpikävivät tänään suursiivouksen kun heidän häkkinsä puhdistin tiptop kuntoon. He tulevat jäämään yksin muutamaksi päiväksi kotiin kun me ollaan kyläilemässä. Varmasti pärjäävät kunhan vaan annetaan lähtiessä tarpeeksi ruokaa ja vettä. Ahmatit ovat ruvenneet syömään todella paljon :) Tänään saivat siivouspalkaksi ison siemenkellon jonka takia ne tällä hetkellä tappelevat että kuka saa syödä nyt ja kuka odottaan. Kotkotus on aikamoinen... :D

 

Tänä iltana meille tulee taas "last minute" vieraita, yöpyvät huomiseen asti ja jatkavat matkaansa omaan kotikyläänsä Adanan lähellä. Sen takia minun piti aikaistaa suursiivouksen tekeminen täksi päiväksi ja olenkin ollut kodin kimpussa aamusta lähtien. Nyt se alkaa taas näyttämään kunnolliselta asunnolta joten voin tyytyväisenä vastaanottaa tulijat.

 

Eilen saimme ihanan bayram-lahjan mieheni eräältä oppilaalta: muovikassillinen tuoreita puutarhatuotteita. Oli paprikaa, tulista vihreää biberiä ja ihania munakoisoja. Muovipussista hehkui ihana paprikoiden ja biberien tuoksu keittiöön. Tuoksusta huumaantuneena, teen meille illalla ruoaksi lihattomia, täytettyjä paprikoita (zeytinyagli dolma). Laitan sen ohjeen vaikka myöhemmin tänne palstalle.

 

Mutta lopuksi, kaikille sitä juhliville, oikein hyvää Seker Bayramia! :) Suu ja mieli makeaksi! :)

 

 

 

 

 

 

Uusimmat otokset isan ja veljeni vierailusta taalla Mersinissa viime viikolla.

 

Niita voitte katsoa osoitteesta:

 

 

 

Enjoy! :)

 

-----

 

27.09 klo 14

Lisasin enemman kommentteja kuvien alle :)

 

 

 

 

Eilen aamupäivällä telkkaria seuratessani osui CNN:llä kammottava otsikko: School shooting in Finland, several feared dead..

 

Sen jälkeen alkoikin parin tunnin mittainen CNN:n seuraaminen ja nettilehtien selaaminen. Tuon kauhean tragedian loppusaldo oli kauhea: 11 kuollutta, joista yksi on ampuja. Suuri osaanotto uhrien omaisille ja läheisille sekä kaikille Kauhajokelaisille...

 

Mietin uutisten jälkeen pitkään mikä voi olla vikana ihmisessä/yhteiskunnassa, että tälläiseen hirmutekoon pystyy. Tänään olen aamusta lähtien lukenut uutisia useiden maiden lehdistä ja seurannut keskusteluja (esim Eloveenan blogissa). Olen mieheni kanssa käynyt myös pitkiä keskusteluja aiheesta, hän omasta näkökulmastaan, minä omastani.

 

Minuun näkökulmaani on vaikuttanut omat, henkilökohtaiset kokemukseni.

 

Tämä ampujahan oli syrjitty ja koulukiusattu, josta en ollenkaan yllättynyt.... Mietin pitkään kannattaisiko minun vihdoinkin kirjoittaa aiheesta, ja otin itseäni niskasta kiinni. Tätä ei moni tiedä, ei kukaan perheessäni, koska en koskaan uskaltanut/halunnut tästä kertoa.

 

Kyllä, minäkin olin ylä-asteella koulukiusattu. Tuolloin en osannut pukeutua kuten muut, minulla oli rillit (nehän on niin kauhea asia), olin hiljainen, langanlaiha ja todella ujo, punastelin todella helposti enkä uskaltanut puhella poikien kanssa. Tämän takia sitten jouduin joidenkin henkilöiden silmätikuksi. Kiusaaminen oli enemmänkin jokapäiväistä nöyryyttämistä luokassa, haukkumista sekä hylkimistä. Välistä en halunnut mennä ollenkaan kouluun ja välistä lintsasinkin. Se kesti koko kolmen vuoden ajan jonka jälkeen vaihdoin lukioon jonne tiesin varmasti että nämä kiusaajat eivät tulisi (onneksi keskiarvoni oli hyvä). Kiitän muutamia ystäviäni jotka joina aikoina hyväksyivät minut omana itsenäni. Tosin en usko että he itsekään arvasivat kuinka pahoja haavoja tuo kiusaaminen minuun aiheutti.  Näin myös useiden muiden "erilaisten" oppilaiden joutuvan vielä pahemman koulukiusaamisen, myönnän että edes jonkinlaisen hyväksymisen eteen minäkin kiusasin heitä: yleensä hylkimällä ja haukkumalla. Olen tästä pahoillani.

 

En onneksi erakoitunut tai hautonut mitään väkivaltaista mielessäni kostoksi. Nämä haavat kylläkin seurasivat, ja seuraavat minua, monta vuotta kiusaamisen jälkeen. En yhä edelleen pysty luottamaan ihmisiin kuten ennen, tunnen itseni välistä todella rumaksi ja arvottomaksi. En  uskalla puhua väkijoukossa. En myöskään halua nousta esiin ihmisten keskeltä. Lukiossa sain paljon positiivista palautetta muilta, koulussa oli hyvä yhteishenki ja luokka puhalsi yhteen hiileen. Tämä oli minulle kuin terapiaa ja noina vuosina "löysin itseni". Nyt, vasta 27-vuotiaana, voin sanoa että oma persoonani, henkilöllisyyteni, on vihdoin löytynyt ja tiedän tarkalleen mitä haluan, mitä osaan/pystyn tekemään ja minkälainen olen.

 

Kiusatuksi joutumisesta syntyneet negatiiviset tunteet ovat vuosien mittaan vähentyneet huomattavasti ja minusta on tullut vahva persoona joka on noussut jokaisen elämän vastoinkäymisen jälkeen voittajana. Olen koko elämäni ajan seurannut omaa, itsevalitsemaani linjaa, jota jatkan yhä edelleen. Valitettavasti en aina ole kuunnellut muiden mielipiteitä tai apuja, pyydän anteeksi.

 

Luulen että minuakin kiusanneet ihmiset ovat kasvaneet ihmisinä ja joskus asioita miettiessään katuisivat tekojansa, etenkin näitä kouluammuskeluja kuullessaan. Toivon että kouluissa kiinnitettäisiin huomiota koulukiusaamiseen huomattavasti enemmän ja sitä kitkettäisiin vahvalla kädellä. Kiusattu kuten myös kiusaaja tarvitsevat psykologista apua.

 

Kiitän myös tässä miestäni joka on jaksanut olla minulle vuosien mittaan tukena ja kuunnellut kokemuksiani noilta ajoilta ymmärtäen ja auttaen. Ymmärrän nyt kuinka tärkeää on sen oikean ihmisen löytäminen vierelleen. Askim, seni cok seviyorum...

 

 

 

Tänään puin ekaan kertaan moneen kuukauteen sukat jalkaan koska oli KYLMÄ! Koko eilisen päivän ja illan satoi rankasti vettä jonka takia lämpöasteetkin laskivat jopa 20 asteeseen yöllä. Vau! Piti nukkua ovet kiinni ja peitot korvissa :) Tänään siivotessakin ei ekaan kertaan hiki virrannut. Tulkoot syksyn viileys :)

 

Viime viikko meni siis isäni ja veljeni vieraillessa hyvinkin ohjelmatäyteisenä. Onneksi kaikki sujui hyvin eikä yhtään ongelmaa syntynyt. Molemmat olivat jo varautuneet ostamaan kaiken mahdollisen tarvittavan vaatetuksen ja saapuivatkin tyhjillä matkalaukuilla :) Shoppailua olikin siis yhteensä kolme päivää ja halvalla löydetiin merkkikamaa (Collezione, Rodi, LC Waikiki). Kummankin matkalaukut täyttyivät viikon aikana. Muutamina välipäivinä kävimme pari kertaa rannalla (kuuluisan Susanoglun ranta korkattiin: oli hyvä) sekä vuorisoretkellä viilentymässä :) Säät suosivat, tosin kahtena viimeisenä päivänä oli pilvistä ja sateli. Se ei meitä haitannut vaan olimme jopa rannalla (suomalainen sisu)! :) Merivesi on aivan ihanan lämmintä, ranta oli silkkistä hiekkaa samoin merenpohja. Nautiskeltiin kunnolla.

 

Ruokapuoli oli isän mielestä todella onnistunut (sanoi että erityisesti mainitse siitä blogissa) :) Iltaisin syötiin mantia, kanapataa, kebabia, grillattuja lihapullia, pyttipannua, paneraattuja kanafileitä ja kerran käytiin ulkona syömässä: vuoristoretkellä kauniissa maisemaravintolassa rotkon reunalla :) Eilen he lensivät sitten Antalyaan jossa viettävät vielä viikon hotelliloman all inclusive hotellissa Sidessä.

 

Kuvia viime viikon tapahtumista lisäilen lähipäivinä kunhan ehdin.

 

Tämän viikon suunnitelmiin kuuluu paljon siivoilua ja valmistumista ensi viikon Ramazan bayramia (juhlaa) varten. Sunnuntaina varmaan matkustamme jo mieheni kotikaupunkiin jonne mieheni veli saapuu maanantai-aamuna. Itse Bayram alkaa 30. syyskuuta ja kestää 4 päivää. Tänä vuonna viralliset tahot ovat antaneet kouluille/virastoille 9 päivän bayram-loman koska muuten työviikko olisi vain 1,5 päivää. Mieheni sai myös uuden opetusjärjestyksensä suunniteltua niin että bayramin jälkeen hänellä on opetusta vain neljänä päivänä viikossa. Mahtavaa :) Kiirettä siis riittää. Sopii hyvin minulle :)

 

 

 

En ole kovin ehtinyt kirjoitella viime aikoina koska on ollut kiireista kodin järjestelyssä sekä valmistelussa. Huomenna nimittäin saapuvat isä ja pikkuveli viikon mittaiselle lomalle. Tänään he matkustivat Antalyaan ja huomenna lentävät sitten Adanaan josta me mennään heidät noukkimaan. Koti on tiptop kunnossa ja illalla käytiin vielä Carrefourissa ruoka-ja juomaostoksilla. Häpeissämme teimme kunnon "Ramadan - ostoksia": muutama sixpack kaljaa sekä muutama pullo muitakin viinakkeita...heh hehe :) Olimme tietenkin myös ostoksilla juuri iftarin (paaston päättävän illallisen) aikaan. Onneksi emme olleet ainoat ja valitsimme kassallakin jonon jossa edellinen asiakas oli myös käynyt "ramadan-ostoksilla". Jaettu häpeä on paras häpeä.. :D

 

 Seuraava viikko onkin sitten hektistä ohjelmointia eri paikkojen välillä. Tarkoituksena olisi mennä ostoksille useampina päivinä, rannalle, vuorille, grillataan ja mennään esim. iltapalalle merenrannalle. Paljon aikaa siis yhdessä. Iskä haluaisi myös mennä jalkapallo-otteluun mutta valitettavasti kaikki matsit täällä ovat sunnuntaisin (he tulevat ja lähtevät sunnuntaina). Onneksi ilmat ovat myös viilenneet että ulos voi jopa uskaltautua päivisin. Illat ja yöt ovat todella mukavan viileät eikä ilmastoinnille ole ollut enää tarvetta.

 

Ramadanin yksi värikäs ja "ihana" tapa on rumpalit, joiden tarkoitus on yöllä herättää ihmiset aamupalalle (sahur)  oikeaan aikaan.  Meidän korttelin rummuttaja tulee 2,5 tuntia ennen paaston alkamista, juuri kun olen saanut unesta kiinni, ja tuntuu rummuttavan ikuisuuden meidän talon vieressä rytmejä joihinka herätessä luulet että kokonainen armeija liikkuu kotonasi. Argh...Parina yönä olen jo MELKEIN hakenut keittöistä muutamat sipulit ja perunat jolla tykittäisin tätä helvetin rumpalia. Kokeilen kuitenkin kärsivällisyyttäni. En kyllä voi taata rumpalin turvallisuutta Ramadanin loppuun asti...

 

mitenköhän vieraat tähän suhtautuvat kun heille yölliset rukouskutsut ovat jopa häiritseviä. Pitää varmaan laittaa jo valmiiksi yöpöydille pumpulia korvatulpiksi...

 

Yhä edelleen on tavoitteissa paastota ainakin yksi päivä...

 

P.S Anna, rannekoru on ostettu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 Tänään CERN:ssä sitten käynnistettiin maailman tähän mennessä suurin tieteellinen koe eli hiukkaskiihdytin jolla olisi tarkoitus etsiä uusia materiaaleja sekä selvittää maailman syntyä. Tästä aiheesta on värikkäästi Turkin mediassa kirjoiteltu viimeisen viikon aikana. Maailmanlopun tulolla peloteltiin koska joidenkin professorien mukaan kokeen aikana voi syntyä maapallon nieleviä mustia aukkoja. CERN:ssä työskentelvät fysiikot sekä monet muutkin professorit ovat vakuutelleet kokeen turvallisuutta. Itsekin olen turvallisin mielin sen kehitystä seuraillut.

 

 Tosin on Turkissa, jossa maailmanloppua jo lupailtiin :) Media oli tietenkin sensaatiohakuisesti keskittynyt näihin mahdollisiin syntyviin mustiin aukkoihin kun kokeen hyödyllisyyden. Naureskelin itsekin kun ajattelin että näitä uutisia seuraava vähän kouluttamattomampi turkkilainen varmasti ovat jo paniikissa. Ja näin tapahtuikin....tänään kuulin että monet äidit eivät olleet lähettäneet oppilaita kouluun (mieheni koulu) sekä telkkarissa vielä oli yhtä tälläistä äitiä haastateltu. Telkkarikanavat haastattelivat ihmisiä kadulla kysyen tästä kokeesta, ja vastaajista suurin osa uskoi jotain pahaa tapahtuvan mutta asenne oli että "se on Allahin toive", jos jotain tapahtuisi. Uskomatonta :)

 

 

 

 

 

Tieni turkkilaisuuteen lyheni taas yhdellä etapilla kun poliisit tulivat "tupatarkastukseen" eilen. Oltiinkin jo heitä odoteltu! He ilmestyivät tietenkin parhaimpaan aikaan kun olin siivoamassa meidän pikkuparveketta: kirosanat kimpoilivat mielessäni kun hiki valuen avasin oven. Siinä sitten hymyilin pyyhkiessäni hikeä nopeasti ties mihinkä..jee mikä esivaikutelma.. :) Kolme ulkomaalaisosaston poliisisetää istuivat sitten meillä puolisen tuntia kysellen viisaita ja vähemmän viisaita kysymyksiä minusta sekä meistä. Mieheni kiirehti paikalle soitettuani hänelle. Kun heiltä loppuivat kysymykset, ei oikein paaston takia aivot toimineet, alkoivat he keksiä ongelmia. Ensimmäinen oli että meidän alueen "muhtar", eli henkilö joka vastaa tietyn alueen asukkaiden rekisteriröinnistä, ei tuntenut meitä. Muhtarin tehtävä on tuntea jokainen alueella oleva ulkomaalainen ja nämä poliisisedät sitten syyttivät meitä  vaikka olimme normaalisti rekisteröityneet. Lopulta myönsivät että muhtar ei ole toiminut oikein.

Toinen ongelma oli että emme oikein tunne ketään meidän asuintalosta. Tämä oli ehkä aika realistinen ongelma mutta kun koko asuintalo on täynnä suurperheitä (kurdeja) jotka eivät monista ystävällisistä keskustelunaloitusyrityksestäni huolimatta osaa vastata mitään minulle takaisin niin mitenköhän heidän kanssaan sitten jutustelee.  Olen kylläkin panostanut erityisesti pihalla kirmaavien, ilkivaltaisten, kontrolloimattomien lapsilaumojen komenteluun välistä todella rajustikin. Sitä en tietenkään poliiseille maininnut mutta varmasti talon lapset muistavat sen kiukkuisen, valkoisen "englantilaisen" (joksi minua luulevat) :D  No loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja saimme varmasti hyvät pointsit :)  Nyt jäi sitten se viimeinen etappi ainoastaan jäljelle eli virallinen haastattelu. Istiklal Marsi ja Atatürk (bonuksena Kurtulus Savas) on opiskeltu. Jos he pyytävät minua laulamaan Istiklal Marsin (kansallislaulun) niin luotan huonoon lauluääneeni niin että minun ei tarvitse koko pätkää lirauttaa, kidutukseksi menisi.. :D

 

Minun Martha Stewart-päiväni ovat jatkuneet taas tehokkaasti. Siivouksen lisäksi olen järjestellyt olohuoneen vitriinit ja kirjakaapit. Siinä menikin tänään kauan koska pölyä oli jokaisessa esineessä. Sen jälkeen järjestelin vielä koko huoneen eri lailla, paljon yksinkertaisemmin. Turkkilaiset rakastavat koriste-esineitä kotona joten minullekin niitä on vuosien mittaan kerääntynyt useita. Haluaisin pitää niitä kaikkia esillä mutta kymmenien TV:n sisustusohjelman jälkeen päätin että simple is better. Pakkailinkin isommat kristallit piiloon. Tämä huone näyttääkin nyt huomattavasti raikkaammalta ja avarammalta. Ennen olohuonetta taikasormeni käväisivät myös kylppärissä jossa viikkasin kaikki pyyhkeet uudella tavalla, järjestelin kaapit uudestaan, jynssäsin kylpyammeen superpuhtaaksi samoin lattian sekä paikkasin puuttuvat kaapistonoven kauniilla kankaalla :) Vielä toivomuksenani on ostaa uudet matot kylppärin lattialle ja muodonmuutos on valmis.  

 

Huomenna on sunnuntai, lepopäivä. Maanantaista lähtien taas siivouspäivät jatkuvat,kohteina makuuhuone ja keittiö :) Kun tämä työ päättyy niin olen todella tyytyväinen...on niin kiva asua täysin järjestelyssä kodissa.

 

Turkissa muuten päivän suurin otsikko on Armeniassa pelattava Armenia - Turkki jalkapallomatsi, jota katsomaan Turkin presidentti Abdullah Gül myös lensi. Tämä on historiallisesti merkittävää sillä Turkin ja Armenian välit eivät ole olleet hyvät vuosiin liittyen Armenian kansanmurhaväitteisiin. Turkkilaiset myös vihaavat armenialaisia koska levittävät näitä valheita ympäri maailmaa. Esimerkiksi USA:n virkamiehistön suurin osa on armenialaisten lobbareiden aivopesemiä eli he tunnustavat kansanmurhan. Tunnen monia historioitsijoita ja asiaan perehtyneitä (siis ihan akateemisia) joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, että pystyn rehellisesti sanomaan että moista kansanmurhaa ei ole tapahtunut vaan se on valhe. Anyways, Presidentti Gülin Armenia vierailu on ystävällinen kädenojennus Turkin puolelta ja toivon että välit Armenian kanssa paranevat tämän johdosta. Tosin monet armenialaiset ja turkkilaiset ovat olleet tätä vierailua vastaan ja arvostelleet presidenttiä rajustikin (esim oppositio). Mutta kuinka kauan vihan tulisi jatkua? Jonkun on tehtävä ensimmäinen ele suhteiden parantamiseksi.

 

Tätä kirjoittaessani peli on jo päättynyt ja Turkki voitti (odotetusti) lukemin 2-0.

 

 

 

Syyskuun alusta lähtien olemme viettäneet Ramazania eli paastokuukautta täällä Turkissa. Tuolloin jokaisen muslimin tulisi paastota auringonnoususta auringonlaskuun asti. 30 päivän paastoamisen jälkeen alkaakin 4 päiväinen juhla eli Seker Bayram jolloin nautitaan auringonnoususta auringonlaskuun (tai siis koko päivän) herkuista ja karkeista :D Olemme yleensä paastoneet mahdollisuuksiemme mukaan mutta täällä Mersinissä kuumuus vie kyllä voiton. Kuumassa on todella vaikeaa paastota ja nälkä/jano tulee nopeasti. Tämän takia aiommekin sitten auttaa apua tarvitsevia rahasummalla.

 

Mieheni aloitti myös koulun maanantaina ja käy nyt ekan viikon ajan ainoastaan "seminaareissa" jonka tarkoituksena on neuvoa opettajia uudelle lukuvuodelle. Suoraan sanottuna mitään erikoista ei tuon viikon aikana tapahdu. Mieheni lähtee aamulla yhdeksältä ja tulee takaisin viimeistään klo 12. Se on meille hyvää sopeutumista aikaisiin herätyksiin sillä ensi viikolla pitää herätä jo seitsämältä. Me syömme aamulla aina aamupalan yhdessä jonka jälkeen mieheni lähtee töihin ja minä sohvalle :) Näinä ekoina päivinä tosin minusta on löytynyt kotihengetär joka on jaksanut siivota kämppää hullun lailla keskipäivään asti. Tänään esimerkiksi pesin kodin kaikki räsymatot, huomenna tähtäimessäni on kylpyhuoneen tekstiilit sekä meidän pikkuparveke jonka pulut ovat taas vallanneet itselleen. Eläköön puhtaus :)

 

Meillä kävi myös vieraita ihan ulkomailta asti pari päivää sitten. Mieheni yliopistokaveri oli miehensä (saksalainen) kanssa lomalla täälläpäin ja kutsuimme heidät sitten illalliselle. He tapasivat Saksassa mieheni ystävän ollessa siellä lomalla ja nyt asuvat Pohjois-Saksassa pienessä kaupungissa. Tämä aviomies oli todella hauska tapaus ja nauroimme itsemme kipeäksi koko illan. Häneltä saimme kuulla useita tarinoita siitä minkälaista on olla naimisissa turkkilaisen naisen kanssa ja miten ihmiset (etenkin naisen puoleinen perhe) häneen suhtautuu. Hauskaa oli ja he lähtivätkin vasta klo 1 takaisin hotellilleen.

 

Vieraspuolella on nyt hiljaista ennen kuin isäni ja pikkuveljeni tulevat syyskuun puolessavälissä. Sen jälkeen on vieraita ja matkaa tiedossa muutamaksi viikoksi eteenpäin :) Bayramin yleensä aina vietämme mieheni kotikaupungissa sukulaisia kierrellen.

 

Undulaatit ovat myös ylionnellisia uudessä häkissään. He ovat omaksuneet tavat tuhota kaikkea mahdollista jota häkkiin laitan. Ekaksi silvottiin täydellisesti häkkiin laittamani puunoksat, nyt saavat kyytiä häkin kehykset, orsien kiinnitysnarut, muovilelut ja häkin reunalle eksyneet sormet :) Mutta onnellisesti ne sirkuttavat joten antaa mennä vaan. Laitoin häkkiin myös ison puukarahkan jotta ne saisivat sitä pureskella suurempaan hätäänsä ja he ovatkin suunnanneet mielenkiintonsa siihen muutamaksi nanosekunniksi jonka jälkeen taas vanhoihin tuhokohteisiin. Olen myös aivan varma että meidän pienemmän undun veressä on lepakon verta koska se rakastaa ylösalas roikkumista kaikkialta mistä mahdollista: katosta, orrelta, naruilta. Liekö se löytänyt maailmaan paremman perspektiiviin, pitäisiköhän kokeilla itsekin....

 

Nyt taas ruoanlaittoon koska mieheni ei suostunut lähtemään McDonaldsiin (iski hirveä himo).

 

----

 

Korjaus: Mentiin sittenkin McDonaldsiin :)

 

 

 

 

 

 Täällä on ollut ainoastaan, yhdellä sanalla: KUUMA. Kotona ei oikein pysty mitään tekemään kun kokoajan hikoiluttaa ja pitää suihkussa käydä. Siivous ja ruoanlaitto ovat viimeisiä asioita joita pystyn ajattelemaan. Käsissäni oleva ärsyttävä ihottuma on hyppinyt silmille niin että en ole oikein pariin päivään kotitöihin käsiäni iskenyt. Siivosin muutama päivä sitten oikein kunnolla (äiti: allergiselle iholle tarkoitettuja kumihanskoja + alushanskoja käyttäen) ja kuumuudesta johtuen käteni suorastaan kiehuivat hanskoissa. Tästä johtuen  käteni ovat olleet täynnä vesikelloja, kuoriutuvaa, hilseilevää ihoa ja kipua. ARGH! Onneksi rakas mieheni on auttanut kotitöissä, ruoanlaitossa (olemme tilanneet ulkoa) ja jopa suihkussa käymisessa (pesuaineet jopa polttavat). Olen tehokuurilla hydrokortisonia ja se on näinä "lepopäivinä" auttanut todella hyvin. Koulujen alettua mennään sitten lääkärille hakemaan lisää rohtoja jos ne sitten pitäisivät koko ihottuman pitempään poissa.

 

Nyt sitten olen vajonnut laiskaksi kotirouvaksi olohuoneen sohvalle selaillen TV-kanavia. Päiväni pyörivät CSI:n, Nanny 911, erilaisten kokkiohjelmien, Law&Orderin, Animal Planetin ja Top Gearin parissa. Ainakin iltaisin ja öisin CSI maratonit ovat hengenpelastus. Muuten ei tulisi unta silmään :)

 

Ruoka ei maita, uni ei tule, minnekään ulos ei tee mieli mennä koska siellä vaan hikoilet kuin sika, kotona ei voi mitään tehdä: TYLSÄÄ! Toivon että nämä hitsinmoiset helteet voisivat jo pian helpottaa (Pliisss). Tylsyydessä askaroimme mieheni kanssa linnuillekin helpotuksen näille kuumille päiville: altaan :)  Nyt pikkuisetkin voivat halutessaan vilvoitella pesu-altaassaan kun eivät kuumuutta pääse mihinkään pakoon. Hyvin ovatkin sitä käyttäneetkin :) Välistä toivoisin että itsekin pääsisin siihen.. :D Linnuista puheenollen tilasin Suomesta meidän pikkuväelle vähän erilaisia herkkuja joita täältä ei saa. Suomessa nämä lemmikkiasiat ovat vähän pidemmällä kuin täällä Turkissa joten valikoimat ovat todella laajat. Eivätkä hinnat ole ollenkaan kalliit verrattuna Turkin hintatasoon. Monet erikoisruoat täällä maksavat kaksinkertaisesti. Mieheni sanookin usein että meidän linnut ovat varmaan Mersinin onnekkaimpia lintuja koska niitä niin paljon ajattelen :)

 

Isäni ja pikkuveljeni ovat tulossa tänne syyskuun puolessavälissä viikoksi. Heidän jälkeensä melkein heti mieheni veli tulee Ruotsista tänne ennen kuin lähtee kuukaudeksi armeijaan. Hänen kanssaan me vietämme varmasti Ramazan bayramin mieheni kotikaupungissa. Tietenkin tulemme viettämään täällä Mersinissäkin unohtumattomia päiviä :) Mutta ensimmäisenä ajatuksissani ja suunnitelmissani on tietenkin omat vieraani ja minkälaista ohjelmaa heille keksisin. Kunhan mieheni lähtee kouluun niin pääsen sitten suunnittelemaan pääsääntöisesti vierasohjelmaa :)

 

Nyt taas on mentävä suihkuun koska kirjoittaessakin tuli hirveä hiki..*huokaus*

 

 

Tänä kesänä on kyllä luonto antanut näyttöä omasta vahvuudestaan oikein olan takaa. Ensimmäiseksi koimme maanjäristyksen Marmariksessa heinäkuussa, nyt tänään koimme sitten toisenlaisen luonnonvoiman: pyörremyrskyn.

 

Koko päivä ilma oli pilvistä ja todella tuskaisen painostavaa. Illalla sitten ihan aivan yhtäkkiä rupesi tapahtumaan: meidän edessä olevien rakennusten katoilla tavara lensi, sähköjohdot välkkyivät. Uskomattoman voimakas tuuli riepotti meidän viereisiä kortteleita ja katuja. Parvekkeilta lensi tavaraa teille ja ihmiset juoksivat kirkuen koteihinsa. Tuuli oli pyörremäistä ja selvästi näimme pyörremyrskyn muotoisen pilvimuodostuman jonka sisällä tavarat, linnut (raukkaparat) ja roskat pyörivät. Kaikki tavarat parvekkeilta nopeasti sisään ja ovet säppiin. Ikkunasta varovasti seurailtiin tapahtumia. Nopeasti se etenikin meidän ohi kohti keskustaa ja Mersinin korkein 52 kerroksinen pilvenpiirtäjä joka näkyy meiltä todella hyvin, oli kadonnut täydellisesti tuohon pilveen ja sen ympärillä pyöri tavaraa....pyörremyrskyn jälkeen alkoikin voimakas ukkosmyrsky joka sitten antoi oman loppumelodiansa tähän esitykseen.

 

 Ainakin meidän lähialueilla ei onneksi mitään pahempaa sattunut mutta kyllä se oli mahtava näytös by Mother Earth. Kiitos vaan..ei muuta kun respect.......

 

 

 

 

Muutama päivä sitten keräsin undulaateille poppelinoksia häkkiin tuhottavaksi. Hikiset hellepäivät ja järsityista poppelinoksista tuleva tuoksu muistutti eräästä hyvinkin tutusta suomalaisesta tavasta: saunasta. Suomessahan käytetään poppelinoksia (koivun lisäksi) saunavihtojen käyttöön. VÄÄRIN: Poppelia käytetään saunalauteiden tekoon (ainakin ulkomailla yleistä). Tuulenvireiden mukanatuoma ihana poppelin tuoksu juoksutti minunkin ajatukseni taas kesäisiin saunailtoihin ja vihreään luontoon.

 

Mietinkin että minkälaiset tuoksut tuovat minulle nykyisen kotimaani mieleen. Luonnossa havupuiden tuoksu on yleensä todella voimakas. Appelsiinipuiden kukat, villikukat sekä muut hedelmäpuiden kukinnot ovat täydellisiä luonnon hajuvesia joita olen kohdannut. Näihin luonnon hajuvesiin sekoittuu tietenkin myös muitakin hajuja kuten aasien, lehmien, vuohien ja lampaiden aromit. Etenkin nämä edellämainitut ovat Turkille hyvin omaperäisiä. Kesäisin markkinoilla tuoreiden hedelmien ja vihannesten tuoksu on aivan erilainen kuin Suomessa. Ne oikein kutsuvat syömään. Ja etenkin meren tuoksu on jotain aivan ihanaa. Välimerellä etenkin on oma luonaistuoksunsa joka tuo aina minulle hymyn naamalle. Se ei tuoksu kalalle tai jätevesille vaan pelkästään suolaiselle, makoisalle merelle. Minulla on heikko kohta merta kohti sillä aina merenrannassa kävelyn jälkeen minua rupeaa unettamaan :)

 

Mutta kaupungeissa haisee...

Kaupungissa pakokaasujen ja muiden päästöjen lisäksi haisevat pilaantuneet jätteet ja hiki. Turkissa kun ei tuo deodorantti ole niin yleistä kuin muualla maailmassa niin kauppareissutkin voivat johtaa ykämiskohtauksiin muiden asiakkaiden aromien takia. Etenkin Istanbulissa ruuhka-aikoina ratikat ja bussit olivat yhtä tuskaa: täyteenahdetuissa ajoneuvoissa matkustettiin pää vieruskaverin kainalokuopassa. Rukoilit vaan että naapuri olisi edes vähän deodoranttia käyttänyt aamulla. Tämä hientuoksu on Turkissakin jotain aivan omalaatuista: jogurttimainen ja ällöttävä. Ja vielä monet ihmiset ihmettelevät miksi en voi Turkissa jogurttia syödä...pelkkä jogurtin haju tuo mieleen tuon kaamean hien ja rupeaa heti vatsassa vellomaan.

Myös lihatiskeillä haisee aivan hirveälle. Johtuen vuohen- ja lampaanlihan suuresta kulutuksesta haisee tiskeillä siis aivan vuohelle ja lampaalle (siis isoissa marketeissa Cetinkayasta Carrefouruun asti). Istanbulissa tämä haju ei ollut niin häiritsevä mutta täällä Mersinissä jokaisella lihatiskillä joudun pitelemään nenästäni kiinni tai kävelemään nopeasti sen ohi. En pystynyt moneen kuukauteen edes syömään lihaa koska sain siitä sen hirveän tuoksun aina nenääni. Nyt asiat ovat muuttuneet ja annoin koko lihanostotyön miehelleni (luovutusvoitto).

 

Tuoksuja kaupungissa on tuoreet leipäuunien leivät, simit-rinkulat ja maustekauppojen eri mausteet. Juustot ja erilaiset muut elintarvikkeet marketeissa yleensä tuoksuvat kaduille asti.  

 

Mutta en ole oikein vielä löytänyt sitä tuoksua joka juuri tekisi Turkista Turkin? Oletteko te, kanssasisaret? Mikä tuoksu saa teidät heti ajattelemaan Turkkia ulkomailla?

 

 

 

Tänä aamuna klo 9 heräsin ja kävelin ulos makuuhuoneestamme, jossa on ilmastointi ollut päällä koko yön. Helvetin tulenlieskat vastaanottivat minut heti oven ulkopuolella. Keittiöön menon aikana hikipisarat ehtivät jo valumaan selkäpiita alaspain. Eilen yöllä ulos ripustamani pyykit olivat kuivuneet ja muuttuneet tulikuumiksi, vaikka aurinko ei ollut vielä edes talon sinne puolelle ehtinyt. Lämpömittari oli ihan sekaisin, se näytti 40 astetta varjossa jo klo 9.30!!! 

 

 

Nopean (kuumuudesta johtuvan tukaluuden takia) aamupalan jälkeen teimme loistosuunnitelman: tämän päivän me vietämme makuuhuoneessa ilmastoinnin alla!! :) Kylvetin olohuoneessa majailevat raukkaparkalinnut aamupalan jälkeen jotta heilläkin olo vähän paranisi. Kyllä ne nauttivat silminnähden kun sai pärskytellä "uima-altaassa" (lue vedellä täytetyssä tuhkiksessa) itsensä läpimäräksi. Me siirsimme koko tietokonearsenaalin ja paljon tyynyjä/muita mukavuusasioita makkariin ja eikun ilmastointi päälle!!!

 

Meidän täytyy myöhemmäksi laatia katastrofisuunnitelma markkinoille menoa varten...kodin heviosasto on huutavan vähäinen...pelottaa ajatella sitä hornankattillaa tuolla kaduilla...

 

että tervetuloa vaan Turkkiin!! :)

 

 

 

Kuinka monta litraa ihminen voi hikoilla päivässä tekemättä mitään?

 

Vastaus.... MONTA..

 

Herranjumala mitä helteitä on viimeiset pari päivää olleet. Öisin on ollut pakko käyttää ilmastointia kun on ollut niin hitsin kuuma: tuulta ei ole ollenkaan ja kosteus/kuumuus jäävät ihiolle kiinni. Tein jo suihkussa käyntien ennätyksen: 4 kertaa päivässä. Pyykkimäärät vain kasvaa kun päivässä joutuu vaihtamaan likimärät vaatteet useaan kertaan. Toivon vain että tämä helle ei jatku kovin pitkään...Nyt olisi tarvetta Ebru:n uima-altaalle :D

 

 

 

 

 

 

 

 Tänään päivämme alkoi todella miellyttävästi ystävien kera aamupalalla noin 25 kilometria Mersinistä vuorille päin, Sarnicin kylässä. Aamiainen oli kunnon "maalaisaamupala" (kir kahvaltisi). Pöytään tuli ison piden (littanan leivän) lisäksi voita, jogurtin päälle syntyvää kaymak-kermaa, hunajaa, mansikkahilloa, saviastiassa paistettua sucukia (paikallista), kahdenlaista juustoa (tulum ja feta), munakas, tuoreita vihanneksia, oliiviöljyä sekä erityisesti arabien suosimaa, zahter-nimistä maustesekoitusta. Aamiaiseen ystävämme olivat valinneet metsän sisällä, laakson laidalla sijaitsevan kauniin ravintolan jossa oli ihanan viileätä. Kuvia ravintolasta yläpuolella.

 

Zahter on hyvin terveellistä sillä se sisältää esimerkiski erityistä oreganoa, seesaminsiemeniä (murskattuja), vesimelonin siemeneniä (murskattuja) sekä 15 erilaista maustetta. Tämänkin opin tänään. Tätä zahteria syödään yleensä kastamalla leipäpala ensiksi oliiviöljyyn ja sen jälkeen dippaamalla leipä tässä maustesekoituksessa. Maku oli todella mieluisa ja aionkin ensimmäiseksi ostaa tätä maustetta maustekaupasta. Mausteseosta kuulema on todella vaikeaa löytää Välimeren ulkopuolelta.

 

Aamiaisen jälkeen lähdimme seikkailemaan Mersinin vuoristokyliin jotka olivat meillekin aivan uusi tuttavuus. Noin 20 minuutin matkan päässä Mersinin keskustasta sijaitsee pienen kaupungin kokoisia kyliä jotka hivelevät silmiä. Kylät on rakennettu vihreyden keskelle ja jokainen rakennus on upea. Pääosin niissä asutaan kesäisin (kesäasuntoja) ja talvella kuulema monin paikoin sataa lunta. Vau! Luonto tuoksuikin kauniisti ja upea viheristö pohjusti postikorttimaisemia kaikkialla. Kukkia, puita ja hedelmiä oli joka paikassa ja paikalliset ihmiset edustivat sitä aitoa Turkkia, jota niin välistä kaipaamme. Juttelimme paikallisten kanssa, saimme maistiaisia maanviljelijöiltä ja nautimme marjoista suoraan polkujen varrella olevista pensaista. Tuntui kun olisimme taas lapsia...

 

Vierailimme myös vesiputouksella joka on suosittu paikallisten kyläläisten joukossa. Vesiputous sijaitsi keskellä vihreyttä. Sen ympärillä oli luonnonvaraisia hasselpähkinäpuita, taatelipuita sekä monia marjapensaita. Alueella oli myös monia puutarhoja jossa kasvatettiin hedelmiä ja marjoja. Tästä vesiputouksesta ja muitakin päivän maisemista otettuja kuvia löydätte edellisestä postauksestani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Katsottiin juuri viimeisin Batman leffa: The Dark Knight ja kyllä oli hyvä. Edesmennen ja mielestäni vuosisadan yksi parhaimmista näyttelijöistä, Heath Ledgerin näyttelijäsuoritus oli aivan mahtava. Parhain Jokeri koko Batman tuotannossa. Harmittaa todellakin että hänen kohtalonsa oli kuolla niin nuorena...

 

Suosittelen kuitenkin leffaa kaikille jännityksestä ja vauhdista pitäville. Paljon on räjähteitä ja juonenkäänteitä eikä oikeen koskaan tiedä kuka johtaa :) Leffan pituus on 2 tuntia ja 40 minuuttia mutta ei pitkästytä missään vaiheessa.

 

Rest in peace Heath...

 

 

Seuraavat leffat meillä Hancock, Tropic Thunder ja uusin Indiana Jones.

 

 

Saimme kahden päivän ahkeran uurastuksen jälkeen undujen häkin valmiiksi. Uusi häkki on mitoiltaan korkeus 120 cm, pituus 75 cm ja leveys 35 cm. Siellä ne ovat nyt iloisesti sirkuttamassa ja totuttelemassa. Parannus koollisesti uuden ja vanhan häkin välillä on valtava:

 

 

 

 Materiaaleja kerätessämme ja kertoessamme että rakennamme undulaateille häkkiä saimme osaksemme virneitä mutta paljon kehujakin siitä kuinka joku jaksaa jopa lintuja ajatella näin paljon. Ainakin meillä on hyvä mieli jos linnuilla on hyvä olo. Ei tuo häkki kovin esteettinen silmälle ole mutta sen tarkoituksen tietäessäni sen kyllä kestää :)

 

 

 

   vs   

 

 

  Täällä Turkissa vietettyjen lukuisien kertojen ja asuttujen vuosien varrella monesti joudun vastakkain seuraavan kysymyksen kanssa: muutanko mahdollisesti Suomeen joskus? Onko meillä tulevaisuutta Suomessa?

 

 Monet ulkosuomalaiset varmaan haaveilevat koti-Suomesta ja sen turvallisuudesta, täsmällisyydestä. En ole koskaan kuulunut oikein tuohon ryhmään. Tosin olen asunut vasta ulkomailla yhtä mittaa kolme vuotta. Tätä ennen pidemmissä muutaman kuukauden pätkissä per vuosi. Ehkä myöhemmin minulle iskee kaipuu takaisin Suomeen mutta tällä hetkellä vastaukseni kysymykseen on EI. Miksikö?

 

 Mieheni on täällä hyvässä työssä: opettajana valtion koulussa. Hänellä on vakituinen työpaikka josta on vaikeaa saada potkut. Meillä on siis vakaa keskituloinen kuukausipalkka, pitkät lomat sekä mieheni työajat ovat loistavat (hän on kotona viimeistään klo 15 joka viikonpäivä). Tarjoiaisiko Suomi hänelle jotain tätä parempaa? Ei. Luultavasti hän joutuisi siivoojaksi tai tarjoilijaksi huonolla palkalla ja pitkillä työajoilla. Hyväpalkkaisen työn löytäminen Suomessa ulkomaalaiselle (etenkin kauhistus, jos hän on turkkilainen) on todella vaikeaa! Tästä voin kyllä ylpeänä nostaa hattua Turkille jossa ulkomaalaisen on paljon helpompi saada töitä. Täällä arvostetaan ulkomaalaisen osaamista ja tietotaitoa, joillain aloilla jopa enemmän kuin turkkilaisten. Tosin lupien kanssa asia on erikseen mutta se siitä :) Suomessa et saa edes kutsua haastatteluun jos puhut aksentilla tai nimesi on ulkomaalainen. Minä en myöskään helposti löytäisi töitä koska Suomessa matkailualalla on todella vähän työpaikkoja tarjolla ja työttömien matkailualan ammattilaisten määrä on suuri. Suomessahan ei myöskään pysty elämään jollei kaksi henkeä ole töissä joten sossun luukulle olisi mentävä. Vaihtaisinko tämän siis Turkissa elämäämme elämäntyyliin? En.

 

  Rasistisuus on myös seuraava asia josta haluaisin nostaa kissan pöydälle. Jos kävelisimme Suomessa kadulla yhdessä saisimme halveksuvia katseita osaksemme ehkä jopain rasistisia huutoja. Haluaisinko vaihtaa tämän Turkissa kohtaamaamme ystävällisyyteen ja vieraanvaraisuuteen? Ei kiitos.

 

 

 Asiat jossa Suomea pidetään aina Turkkia parempana ovat seuraavat: turvallisuus, terveydenhuolto, tasa-arvo ja yksilön oikeuksien paremmuus sekä valtion apu. Turvallisuudessa olen samaa mieltä, Suomi on ehdottomasti turvallisempi kuin Turkki. Tosin Turkin kaikki alueet eivät ole vaarallisia, asuinpaikan valinnalla on suuri merkitys kuinka turvallista elämäsi Turkissa on. Mersin on turvallisuuskysymyksessä keskitasoa sillä täällä asuu paljon kurdeja jotka elämöivät välistä. Terveydenhuolto; Turkissa terveydenhuolto on joissain asioissa retuperällä. Mutta Suomessakin on tällä hetkellä älyttömät jonot hammashoitoon tai leikkauksiin, tätä ei Turkissa esiinny. Me taasen olemme kokeneet Turkin terveydenhuollon parhaimmat puolet koska mieheni työn puolesta saama terveysvakuutus (joka kattaa myös koko hänen perheensä: vaimon ja lapset), kattaa hoidon yksityisessä sairaalassa. Meidän maksettavaksi jää vain pieni korvaus normaalisummasta (10 % luokkaa). Yksityissairaaloissa ei jonoja ole ja terveydenhoidon taso on priimaluokkaa, jopa paljon edellä Suomen terveydenhoidon tasoa. Esim leikkaukseni yksityissairaalassa priimalaitteilla, plus yhden yön majoitus yksityishuoneessa sairaalassa maksoi meille yhteensä 150 EUR. Haluaisinko vaihtaa tämän arvauskeskuksiin ja pitkiin jonoihin? En.

 

Tasa-arvo on asia josta voidaan kiistellä loputtomiin. En ole kovin paljon feministien kannattaja tai tasa-arvon puolestapuhuja. On asioita jotka naisen ja miehen kuuluu tehdä koska ovat kyseistä sukupuolta. Turkissakaan naisen asema ei todellakaan ole niin huono kuin suurimmat sanomalehdet niin väittävät: joskus luen jopa silmät suurina kuinka ennakkoluuloisia kirjoitukset Turkin osalta ovat.

 

Positiivisista asioista puhuttaessa Suomessa on koko iso, rakas sukuni joita tietenkin haluaisin nähdä niin paljon kuin mahdollista. Mutta nykypäivänä internetin luomat mahdollisuudet kuten videopuhelut tai puhelut yleensä, vähentävät koti-ikävää suunnattomasti. Onneksi myös perheeni on löytänyt mahdollisuuksia tulla  tänne Turkkiin minua katsomaan mahdollisimman usein. Samoin minäkin pyrin matkustamaan Suomeen aina kun on mahdollista.

 

Muita Suomesta kaipaamiani asioita ovat: sauna, vihreä luonto, kesäillat, järvet ja niissä uiminen, rikkaat ruokahyllyt kaupoissa, hiljaisuus ja ihmisten vähyys. Näitä tulen ikuisesti ikävöimään mutta en usko että koskaan ne tulevat olemaan syy Suomeen muuttoon.

 

Nyt yli kolme vuotta Turkissa asumisen jälkeen, istuessani kotini parvekkeella ja maistellessani turkkilaista punaviiniä en voisi olla onnellisempi ja tyytyväisempi valintaani. Minulle Turkki ei vain ole kotimaa vaan jotain muuta. Sen tuoma onnellisuus ja rauhallisuus ei ole mitään sellaista jota olen Suomessa kokenut. Täällä tunnen itseni kotoisaksi ja rauhalliseksi. Olen tullut tänne jäädäkseni :)